Pitääkö paikkansa, että CD-levyt menevät ajanmyötä pilalle, vaikkei niitä koskaan edes kuuntelisi? Ja miksi näin tapahtuu / tapahtuisi? Onko väite puppua?
Tämä väite esiintyi sivulla 170 kirjassa: Sähkön vuosisata : keksintöjä ja nostalgiaa 1900-luvulta. Väitettä ei perustella mitenkään. LP-levyistä eli vinareista kerrotaan, että ne voivat käytössä naarmuuntua ja kulua, mutta "eivät kuitenkaan muutu soittokelvottomiksi kuten CD-levyt, jotka menevät pilalle vaikkei niitä koskaan edes kuuntelisi".
Vastaus
CD-levyjen mainostettiin alussa olevan tuhoutumattomia, mikä osoittautui nopeasti liioitteluksi. Yhtä lailla liioitellulta kuulostaa väite niiden herkkyydestä.
CD-levyissä tieto on tallennettu polykarbonaatista valetun ohuen datakerroksen pinnalle nystyröinä. Datakerroksen päällä on valoa heijastava alumiinikerros, joka on päällystetty ohuella lakkakerroksella. Lakka suojaa alumiinia hapettumiselta, kosteudelta tai lialta. Jos lakkapinta vaurioituu fyysisesti, irtoaa huonon liimauksen takia tai on jäänyt tehtaalla huokoiseksi, alumiinikerrokseen voi päästä aineita, jotka vaurioittavat sitä. Tästä aiheutuvat hapettuminen, syöpymät, naarmut tai muut heijastusmuutokset voivat estää datan lukemisen ja tehdä levystä kuuntelukelvottoman. Tätä kutsutaan CD-lahoksi. Jotta näin kävisi, tarvitaan yleensä kuitenkin fyysinen kaltoinkohtelu (isku, raapaisu terävällä esineellä), huono säilytys (kosteus) tai sitten valmistusvirhe.
Yksi todellinen ilmiö oli "pronssiutuminen", jossa levyjen pinta muuttui vähitellen ruosteenväriseksi ja datakerros syöpyi lukukelvottomaksi. Tämä johtui ilmeisesti siitä, että levyissä oli käytetty vääränlaista pinnoitetta ja niiden heijastavassa kerroksessa oli alumiinin sijaan hopeaa. Lakka reagoi levyvihon musteessa olevan rikin kanssa ja päästi sen vaikuttamaan hopeakerrokseen. Näin levy lakkasi toimimasta, vaikka sitä säilytettiin kotelossa, tai juuri sen takia. Ongelma kuitenkin koski lähinnä yhtä valmistajaa ja johtui valmistusvirheestä.
Sen sijaan CD-R- ja CD-RW-levyt, joihin käyttäjä voi itse tallentaa tietoa yhden tai useamman kerran, voivat rappeutua herkemmin. CD-R-levyissä tieto ei tallenneta fyysisiin nystyröihin vaan muuttamalla lakasta koostuvan datakerroksen valonheijastusominaisuuksia. Datakerroksessa käytetty lakka alkaa rappeutua ajan myötä. Levyjen heijastavassa kerros on usein myös valmistettu hopeasta, joka on alumiinia herkempi hapettumisreaktioille, josta seuraa yllämainitun kaltaista pronssiutumista. CD-RW-levyissä datakerros on myös valmistettu yleensä hopeapohjaisesta metalliseoksesta.
CD-R-levyt siis voivat rapautua käyttökelvottomiksi ilman, että niitä toistetaan. Jotkin arviot antavat levyjen keskimääräiseksi iäksi vain 10 vuotta. Maksimissaan puhutaan yli 200 vuodesta, vähimmillään vain muutamasta. Säilytyksen ohella paljon riippuu siitä, millaisia ainesosia on käytetty valmistuksessa.
Henkilökohtaisena anekdoottina mainitsen, että vastaani on tullut yksi CD-levy, joka kävi parissa vuodessa soittokelvottomaksi pronssiutumisen vuoksi. Sen sijaan useampi sata CD:tä on kestänyt 20 - 40 vuotta toistuvia soittokertoja ja pitkiä säilytysaikoja ilman toimintahäiriötä. CD-R-levyjen kohdalla hävikki on ollut suurempaa, joskin syynä datakerroksen syöpymiseen on ollut levynpintaan kiinnitetyn tarran liiman aiheuttama reaktio. Muuten jopa neljännesvuosisata sitten poltetut levyni toimivat edelleen.
Vastauksena voidaan siis sanoa, että erilaiset optiset levyt voivat käydä soittokelvottomiksi, vaikka niitä ei kuuntelisi. Sen sijaan kategoriselle väitteelle, että kaikki CD-levyt menisivät lopulta pilalle, ei löydy näyttöä, mikä olisikin vaikeaa, kun tekniikka on ollut laajassa käytössä alle puoli vuosisataa.
Lähteet:
Conditions That Affect CDs and DVDs
https://en.wikipedia.org/wiki/Disc_rot
Longevity of Recordable CDs and DVDs - Canadian Conservation Institute (CCI) Notes 19/1
Kommentit
CD-R- tallenteissa olen aikoinaan kirjoittanut levyn infoetikettiin satunnaisilla tusseilla, joita on ollut käsillä. Näissä esiintyy nyt katkoääniä levyn loppua kohti. Ilmeisesti tässä on tapahtunut kemiallinen reaktio, joka on vahingoittanut informaatiota. Toisaalta moni CD-R soi yhä moitteettomasti, jopa yli 20 v. vanhat.
Aikoinaan kun poltin CD-levylle dataa, niin muutamista levyistä data katosi heti polttamisen jälkeen. Muutos oli silmin havaittavissa. Polttamisen jälkeen CD:n pinnassa näkyy valossa "rainat", kuten LP-levyjen urat, mutta noista viallisista CD:istä ne katosivat muutamassa minuutissa polttamisen jälkeen ja niiden himmenemisen ja katoamisen saattoi havaita silmin. Senjälkeen CD oli jälleen tyhjä ja uudelleenpoltettavissa, jonka jälkeen sama taas uusiutui. Valo on yksi tekijä, jolta CD:t pitää ainakin suojata mahdollisimman hyvin, jotta tieto säilyisi. Yeensä CD:llä tieto tuntuu säilyvän noin kolme vuotta, mutta toisissa pidempään ja toisissa vähemmän aikaa. Vanhimmat säilyneet CD-levyni (itsepoltetut) ovat nyt noin 35 vuoden takaa, mutta esim. ReWritable -levyistä hyvin monet ovat kadottaneet tietonsa jo parin vuoden päästä. Kaupasta valmiina hankitut musiikki CD:t ovat säilyttäneet parhaiten tietonsa. Onkin mielenkiintoista miten tiedot tullaan säilyttämään tuleville sukupolville, sillä digitaalisen tiedon säilyttämiseen ei ole mitään varmaa keinoa.
Kommentoi vastausta