Mitä muuta tietoa tarvittiin 1700 luvulla Harrisin tarkan kellon lisäksi pituuspiirin määrittämiseksi merellä? Miten siis tarkka kello määritti pituuspiirin?
Vastaus
Kun John Harrisonin 1735 kehittämä tarkka kello eli kronometri mahdollisti ensimmäisen kerran Greenwichin ajan (GMT) mittaamisen luotettavasti laivan kulkiessa merellä, sen lisäksi pituusasteongelman ratkaisemiseen tarvittiin koje, jolla voitiin määritellä tarkasti merellinen paikallisaika. Tällainen saatiin, kun John Hadley keksi 1731 peilioktantin, jolla voitiin mitata paikallinen aika taivaankappaleiden korkeuden perusteella. Nyt pituusaste saatiin mitattua meriolosuhteissa, kun laskettiin GMT:n ja paikallisen ajan erotus ja muutettiin tämä erotus asteiksi.
Esimerkki pituusasteen laskemisesta, kun tiedetään GMT ja paikallinen aika:
- Lasketaan ero paikallisen ajan ja GMT:n välillä. Esimerkiksi, jos paikallinen aika on 3 tuntia edellä GMT:tä, erotus on +3 tuntia.
- Muutetaan erotus asteiksi: Jo 1600-luvulla tiedettiin, että maa pyörii 360° joka päivä, eli 15° joka tunti. Koska maa pyörii 360 astetta 24 tunnissa, yksi tunti vastaa 15 astetta pituuspiirissä. Kerrotaan siis ajan erotus 15:llä. Esimerkiksi, 3 tuntia x 15 astetta/tunti = 45 astetta.
- Määritetään suunta: Jos paikallinen aika on edellä GMT:tä, sijainti on itään Greenwichistä. Jos paikallinen aika on jäljessä GMT:tä, sijainti on länteen Greenwichistä.
Lähteet:
Johnson, Donald S.: Meritie - navigoinnin historia (2007)
Kommentoi vastausta