Otsikko

Mitä kansanedustajilta vaadittava hyvämaineisuus käytännössä tarkoittaa? Voiko kansanedustaja esim. saada toistuvasti rikostuomioita ja säilyttää silti…

Hei,

”Hyvämaineisuus” on termi, jota kansanedustajan asemaa käsittelevissä säädösteksteissä ei enää käytetä. Nykyisessä lainsäädännössä ei siis ole tällaista edellytystä.  Kansanedustajan tehtävän nykyiset kelpoisuusehdot ja käyttäytymisnormit määritellään lähtökohtaisesti maamme perustuslaissa (731/1999) ja sen pykälissä 27 - 32.

Kansanedustajan hyvästä maineesta toki aiemmin puhuttiin esimerkiksi vuoden 1906 valtiopäiväjärjestyksessä (5 §), jossa todettiin ”äänioikeutta vailla olevaksi se, joka laillisen tuomion nojalla on hyvää mainetta vailla.”  Äänioikeus puolestaan oli ehtona sille, että pystyi asettumaan vaaleissa ehdokkaaksi.

Nykyään säädösteksteissä ei ole vastaavaa merkintää vaan hyvämaineisuus on jätetty äänestäjien vaaleissa ratkaistavaksi. Vaaleissa kansanedustajiksi toistuvasti valitaan ehdokkaita, joilla on tuomioita rikoksista tai rikkomuksista. 

Ministerin asema eroaa kansanedustajista siinä, että perustuslaki asettaa selkeän käytösnormin ja edellyttää ”ministerien olevan rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia” (60 §). Tästä huolimatta nykyisessäkin hallituksessa on ministeri, joka on tuomittu ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Tuomio on kuitenkin ollut äänestäjien tiedossa ja tämä mainehaitta ei ole estänyt heitä valitsemasta häntä eduskuntaan.

Kansanedustaja toki voidaan erottaa toimestaan seuraavissa tapauksissa (28 §, 731/1999):

”Jos kansanedustaja olennaisesti ja toistuvasti laiminlyö edustajantoimensa hoitamisen, eduskunta voi hankittuaan asiasta perustuslakivaliokunnan kannanoton erottaa hänet edustajantoimesta joko kokonaan tai määräajaksi päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.

Jos kansanedustajaksi valittu on täytäntöönpanokelpoisella päätöksellä tuomittu tahallisesta rikoksesta vankeuteen taikka vaaleihin kohdistuneesta rikoksesta rangaistukseen, eduskunta voi tutkia, sallitaanko hänen edelleen olla kansanedustajana. Jos rikos osoittaa, ettei tuomittu ansaitse edustajantoimen edellyttämää luottamusta ja kunnioitusta, eduskunta voi hankittuaan asiasta perustuslakivaliokunnan kannanoton julistaa hänen edustajantoimensa lakanneeksi päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.”

Käytännössä kansanedustajan erottaminen näillä tai vastaavilla perusteilla on ollut äärimmäisen harvinaista. Ainoa tiedossa oleva esimerkki on Kauko Juhantalon ero vuonna 1992.  Silloinkin perustuslakivaliokunta totesi, että ”ministerintoimessa tehty rikos on lähtökohtaisesti eduskunnan kannalta merkityksellisempi kuin saattaisi olla jokin kansanedustajan siviilihenkilönä tekemä rikos.”

Summasummarum. Nykyisin kansanedustajalta ei edellytetä hyvämaineisuutta vaan jokainen äänestäjä voi arvioida sitä omista arvoistaan. Erotettu edustaja Juhantalokin palasi eduskuntaan kolmen vuoden päästä erostaan, koska äänestäjät tukivat häntä rikostuomiosta huolimatta.