Otsikko

Mistä löytäisin William Shenstonen runoutta, mahdollisesti jopa suomeksi? Haeskelen runoa, jossa puhutaan metsäisistä vuorista ja siellä liikkuvista olennoista…

Voisiko olla kyse tästä runosta?

Shenstone: Toivo

Surinassa mettisen soi
unilaulu mun ahtehillain,
puut luolia vartioi,
mäet hohtavat lampaistain.
Minä harvoin tappion koin,
avun antoivat lähteeni sen,
nuo saartamat sammalistoin,
sinikelloin ja orvokkien.

Havupuuta ei lehdikkotie
näe; aitana kuusamat on.
Viel' ei pyökkini vihreä lie,
mut kaulaama ruususton.
Sulo ainoa laitumien
vain karjani on kevätsäin;
puro sees ei, mut veessä ui sen
kalat kultaiset kimmeltäin.

Hyvin eräälle mieleinen on
huvihuone mun pystyttämäin.
Hänen ihailla pensaikon
myös istutin kiirein päin.
Pian jasmiini korvasi jo
kera syreenin vaivani mun.
Nyt tiuhana oksasto,
rakas, vartoo kättäsi sun.

Lakeuksilta, lehdoista haan
miten villit sävelet soi,
satakielet kun rakkauttaan
jo ruusuille tarinoi!
Ja kun kuulaana esiin hän käy,
joka lintunen livertämään
niin vienosti ennättäy; -
ei hennois hän lähteäkään.

Ihanaiselle lahja mull' ois,
pesä metsäkyyhkysien,
mut en ryöstää tuota ma vois:
teoks ilkiön kutsuis hän sen.
"Ei uskolliseksi hän jää,
polo linnulta ken pojat vie."
Sanat hellät kun kuulin ma nää,
hän entistä rakkaampi lie.

Suomennos: Elina Vaara

Teoksessa: Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 3 : englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja
Toimittaja: Railo, Eino
Kustantaja: WSOY
Kustannuspaikka: Porvoo - Helsinki
Ilmestymisvuosi: 1933

Lähde:
http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi