Mistä löydän tiedon siitä, miten säädeltiin kahviloiden aukioloa 1950-luvun lopulla? Mikä oli sallittu aukioloaika? Mistä löydän tietoja ns. yökahviloista? Olivatko ne auki läpi koko yön?
Vastaus
Yrjö Soini kertoo teoksessaan Suomen majoitus- ja ravitsemiselinkeinon vaiheet (1964), että "1954 palattiin aukioloaikojen suhteen siihen mitä ravintola-asetus määräsi". Kyseessä lienee ollut sotia edeltävä majoitus- ja ravitsemisliikkeistä 18.2.1938 annettu asetus, joka mukaan ravitsemisliikkeet sai avata kello 6 aamulla ne piti luokituksesta riippuen sulkea kello 22 - 1. Kuitenkin erityisestä syystä lääninhallituksella oli valta suostua aukioloaikojen pidentämiseen, ja lisäksi lääninhallitus saattoi antaa luvan pitää öisin auki sellaista kahvilaa, jossa ei tarjottu alkoholijuomia ja joka oli tarkoitettu yötöissä käyville ihmisille.
Yökahvila on 1900-luvun alkupuolella ja puolivälissä voinut tarkoittaa kahta eri asiaa: joko ravintola-asetuksessa mainittua yötöissä kävijöiden alkoholitonta taukopaikkaa tai paheelliseksi miellettyä hummailupaikkaa, joita suomalaiset saattoivat löytää ulkomailta, esimerkiksi Pariisista. Suomessa näitä viimeksi mainittuja yökahviloita ei ilmeisesti saanut ainakaan laillisesti pitää.
Kahviloiden historiaa käsittelevästi kirjallisuudesta ei löytynyt mainintoja Suomen yökahviloista, ja silmiini osuneet lehtimaininnat yökahviloista 1950-luvulla käsittelivät vain Pariisin yökahviloita. 1930-luvulla lehtijuttujen mukaan kuitenkin oli olemassa esimerkiksi poliiseille ja taksinkuljettajille tarkoitettuja yökahviloita, joten on loogista olettaa, että niitä oli myös 1950-luvulla.
Lisätietoa:
Kommentoi vastausta