Otsikko

Milloin kaukolaina otettiin käyttöön?

Selvittelin suomalaisen kaukolainajärjestelmän historiaa, mutta kovin tarkkoja tietoja ei löytynyt lähdeoksistani. Pirjo Vatasen teoksessa Sääty-yhteiskunnan kirjastosta kansalaisyhteiskunnan kirjastoksi (SKS, 2002) kerrotaan, että laajamittaisen kaukopalveluajatuksen esitti jo vuonna 1909 Uno Therman, joka ehdotti perustettavaksi erityistä keskuskirjastoa, joka lainaisi kirjoja asiakkaille kaukopalveluna paikallisten kirjastojen kautta. Keskuskirjasto olisi saanut vapaakappaleoikeuden, sinne olisi hankittu myös kansainvälistä kirjallisuutta, ja se olisi vapautettu postimaksuista. Asia ei kuitenkaan lopulta edennyt käytäntöön asti.

Pääkirjastojen aineistoa on voitu lainata ilmeisesti jo pitkään sivukirjastojen kautta. Sven Hirnin teoksen Kansankirjastosta kaupunginkirjastoksi (Helsingin kaupunginkirjasto, 1998) mukaan Helsingin kaupunginkirjastossa tämä oli mahdollista jo vuonna 1914. Hirnin mukaan mahdollisuutta käytettiin kuitenkin harvoin, eikä ole tiedossa, hoitivatko kirjojen kuljetuksen esimerkiksi kirjaston vahtimestarit.

Merkittävä virstanpylväs nykyaikaisessa kaukopalvelutoiminnassa oli maakuntakirjastojen perustaminen. Vuoden 1962 kirjastoasetuksessa niiden tehtäväksi säädettiin kaukolainojen välittäminen alueen muille kirjastoille. Näiden kirjastojen määrä kasvoi hiljalleen. Tästä kerrotaan lisää teoksessa Suomen yleisten kirjastojen historia (BTJ, 2009). En kuitenkaan löytänyt tietoa, onko kaukopalvelutoimintaa tapahtunut jo aikaisemmin ja missä muodossa se on toiminut esimerkiksi tieteellisten kirjastojen puolella. Tieteellisen keskuskirjaston tehtäviä säädettiin Kaija Sitarin Kotimaisen kaukopalvelun käsikirjan (Suomen tieteellinen kirjastoseura, 1995) mukaan vuonna 1971, ja kansainvälistä kaukopalvelua koskevia ohjelmia laadittiin 1974.