Millaisia paketteja suomalaiset sotalapset, tai heidän hoitovanhempansa tyypillisesti lähettivät vanhemmilleen Suomeen? Miten taas vastavuoroisesti suomalaiset…

Sota-aikaisten ulkomaanpostipakettien sisällöistä ei vaikuttaisi olevan aikaisempaa tutkimusta. Asian tutkimiseen voisi olla kaksi mahdollista lähestymistapaa. Fanni Honkaperä on kandidaatintutkielmassaan 2023 selvittänyt mitä kenttäpostipaketeissa kulki rintaman ja kotirintaman välillä, käyttäen lähteenään kolmen eri perheen säilynyttä kirjeenvaihtoa. Esimerkiksi helsinkiläisäiti Lempi Salinin kirjeenvaihto Ruotsiin vuosilta 1942-1946 on julkaistu muistelmateoksena 2002, ja vastaavia aineistoja saattaa hyvinkin löytyä enemmänkin. Näistä voisi löytyä viitteitä postipakettien tyypillisistä sisällöistä.

Toinen, systemaattisempi lähestymistapa voisi olla hyödyntää Tullin ja Postin säilyneitä arkistoaineistoja. Sota-ajan ulkomaanpostia ja kirje- ja pakettisensuuria avataan esimerkiksi Jukka-Pekka Pietiäisen teoksessa Suomen postin historia 2 (Posti- ja telelaitos 1988).  Pietiäisen mukaan kesäkuusta 1940 ulkomaanpostin tarkastuksesta huolehti sisäministeriön alainen Helsingissä sijaitseva tarkastusvirasto sekä Helsingissä, Turussa, Maarianhaminassa sekä Torniossa sijaitsevat postitarkastustoimistot. Paketteja tarkistettiin tullitarkastuksen yhteydessä. 

Heinäkuussa 1941 postin tarkastustoimintaa määrättiin hoitamaan Valtion tiedotuslaitos ja sen alaiset postitarkastustoimistot, ja tehtäviin kuului myös Suomen ja ulkomaiden välisen postiliikenteen tarkastus. Teoksessa viitataan Valtion tiedoituslaitoksen tarkastusjaoksen toimintakertomusta vuodelta 1941, joka sisältää ainakin tilastoja luetun, poistetun ja pidätetyn ulkomaan postin määrästä, mutta jättää avoimeksi sisältyivätkö tilastoihin kirjepostin lisäksi postipaketit, ja miten tullin, postin ja Valtion tiedoituslaitoksen tehtävänjako asian suhteen tarkalleen oli ratkaistu. Tullin osuuden kartoittamisessa hyödyllinen voisi olla Sakari Heikkisen Suomeen ja maailmalle: tullilaitoksen historia (Tullihallitus 1994). 

Kenttäpostin käytännön tarkastuksista on säilynyt tarkempia tietoja vasta syyskuusta 1944 lähtien, mutta näidenkin osalta pakettien sisältöä kommentoidaan vähän, ja lähinnä vain tuolloin melko harvinaisten takavarikkojen yhteydessä, esimerkiksi jos kyseessä oli epäilty omaisuusrikos. Jos esimerkiksi puolestaan Tulli on laatinut tilastoja takavarikoiduista pakettilähetyksistä ja niiden laadusta, se ei välttämättä kerro juurikaan tavanomaisten tarkistuksen läpäisseiden pakettien sisällöstä.

Pietiäisen teoksen liitetaulukosta selviää, että 1943 Suomesta lähetettiin Ruotsiin peräti 1 043 297 kirjettä ja pakettia, mutta pakettien määrää kokonaisuudesta ei harmillisesti tilasto erittele. 

Lähteitä ja lisätietoja:

• Erkkilä, E. (2025). "Ikävöin häntä niin, että olen aivan sairas": Sotalapsien äitien kokemukset kirjeenvaihdon välittämänä 1942—1946. Kandidaatintutkielma: Turun yliopisto.
• Heikkinen, S. (1994). Suomeen ja maailmalle: Tullilaitoksen historia. Tullihallitus.
• Honkaperä, F. (2023). "Voita, namusia, pieniäleipiä, sokeria vähän ja kahvia": Talvi- ja jatkosodassa kotirintaman ja rintaman välillä kulkeneet kenttäpostipaketit. Kandidaatintutkielma: Tampereen yliopisto.
• Pietiäinen, J. (1988). Suomen postin historia: 2. Posti- ja telelaitos.