Millainen on todistajanlausunnon arvo oikeudenkäynnissä, mikäli se on annettu poliisin esitutkinnassa eikä todistaja pysty todistamaan enää oikeudenkäynnissä…

Kiitos kysymyksestä. On todettava kysymyksenne olevan oikeudellinen kysymys, johon emme voi antaa mitään suoraa vastausta. Tässä kuitenkin tietoa:
Oikeudenkäymiskaaren todistelua koskevan 17 –luvun 11 §, pykälän loppua lukuun ottamatta, kuuluu:

11 § (11.7.1997/690)

Tuomioistuimessa ei saa, ellei laissa toisin säädetä, käyttää todisteena:

1) yksityisluontoista kertomusta, jonka joku on vireille pannun tai alkavan oikeudenkäynnin varalta kirjallisesti antanut, ellei tuomioistuin sitä erityisestä syystä salli; eikä

2) esitutkintapöytäkirjaan tai muulle asiakirjalle merkittyä tai muulla tavalla tallennettua lausumaa.

Jos henkilön, joka ei ole täyttänyt 15 vuotta tai jonka henkinen toiminta on häiriintynyt, esitutkinnassa antama kertomus on tallennettu videotallenteeseen tai siihen rinnastettavaan muuhun kuva- ja äänitallenteeseen, kertomusta saadaan kuitenkin käyttää tuomioistuimessa todisteena, jos syytetylle on varattu mahdollisuus esittää kuulusteltavalle kysymyksiä. Tällaisen henkilön kuulemisesta todistajana tai todistelutarkoituksessa säädetään 21 §:ssä. (16.5.2003/360)

Jos todistajaa ei voida kuulustella pääkäsittelyssä tai pääkäsittelyn ulkopuolella, tuomioistuin voi sallia, että 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu asiakirja tai lausuma voidaan ottaa oikeudenkäynnissä huomioon. …
-------

Lähtökohtana siis on, ettei esitutkintapöytäkirjaan merkittyä lausumaa saa käyttää todisteena, ellei laissa toisin säädetä. 11 §:n toisessa momentissa kuitenkin säädetään: ”Jos todistajaa ei voida kuulustella pääkäsittelyssä tai pääkäsittelyn ulkopuolella, tuomioistuin voi sallia, että 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu asiakirja tai lausuma voidaan ottaa oikeudenkäynnissä huomioon.”

11 § on säädetty lailla 690/1997, jonka vireillepanoasiakirja on ollut HE 82/1995 vp hallituksen esitys Eduskunnalle rikosasioiden oikeudenkäyntimenettelyn uudistamista alioikeuksissa koskevaksi lainsäädännöksi.

Lähde Vuoden 1995 Valtiopäivät, Asiakirjat A 2 Hallituksen esitys 82/1995 s. 144 (17-luvun 11 §:n yksityiskohtaiset perustelut).
Siellä sanotaan mm. ”Pykälään ehdotetaan otettavaksi uusi 2 momentti … Momentissa ehdotetaan, että jos todistajaa ei voida kuulustella pääkäsittelyssä tai pääkäsittelyn ulkopuolella, tuomioistuin voi sallia, että 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu asiakirja tai lausuma voidaan ottaa oikeudenkäynnissä huomioon. – Vaikka sanottu asiakirja tai lausuma voidaan ottaa oikeudenkäynnissä huomioon, momenttiin ei sisälly kannanottoa siitä, mikä todistusarvo sellaisella asiakirjalla tai lausumalla asiassa on. Sellaisen aineiston hyödyntämistä todisteena rajoittaa jo edellä selostettu ihmisoikeuksien ja perusvapauksien turvaamisesta tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 3 d kohta. Joissakin tapauksissa momentissa tarkoitetulla aineistolla voi olla muuta todistelua jossain määrin täydentävä vaikutus.”

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan
3 d kohta:
Jokaisella rikoksesta syytetyllä on seuraavat vähimmäisoikeudet:
d) oikeus kuulustella tai kuulustuttaa todistajia, jotka kutsutaan todistamaan häntä vastaan, ja saada hänen puolestaan esiintyvät todistajat kutsutuiksi ja kuulustelluiksi samoissa olosuhteissa kuin häntä vastaan todistamaan kutsutut todistajat

Korkeimman oikeuden ennakkopäätös KKO 2007:101
Oikeudenkäyntimenettely - Todistelu - Esitutkintakertomuksen huomioon ottaminen oikeudenkäynnissä
OK 17 luku 11 § 3 mom
IhmisoikeusSop 6 art
Kolmea ulkomaalaista henkilöä ei voitu kuulla todistajina käräjäoikeuden pääkäsittelyssä, kun heitä ei ollut saatu kutsuttua eikä kuuleminen ollut järjestynyt myöskään oikeusaputeitse. Heidän esitutkinnassa antamansa kertomukset voitiin ottaa oikeudenkäynnissä huomioon, koska heitä oli aktiivisesti yritetty tavoittaa eikä syyksi lukeva tuomio ratkaisevilta osin perustunut näihin esitutkintakertomuksiin.
Linkki Finlexiin
http://finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2007/20070101

Tapausta on käsitelty teoksessa KKO:n ratkaisut kommentein 2007:II s. 223 – 227. Kirja on saatavilla Eduskunnan kirjastossa. Kirjaston kokoelmissa on myös runsaasti todistelua koskevaa kirjallisuutta.