Otsikko

Miksi tunturipöllö on uhanalainen Suomessa, ja mitä suojelutoimenpiteitä sitä varten on?

Tunturipöllökoiras on huuhkajan kokoinen lumivalkea pöllö. Naaras ja nuori tunturipöllö ovat nekin lähes valkoisia, mutta vaihtelevasti tummien poikkijuovien kirjomia. Tunturipöllön koivet ovat höyhenpeitteiset, kynnet ja nokka tummat ja silmän värikalvo on keltainen. Tunturipöllö on yksi 13:sta Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi luokitellusta lintulajista.
Uhanalaisuus: Äärimmäisen uhanalainen, rauhoitettu. Koko Euroopan pesimäkannaksi arvioidaan muutama tuhat paria. Maailmanlaajuisesti luokiteltu vaarantuneeksi.
 

Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa tehdyissä inventoinneissa on havaittu 56 tunturipöllön pesintää tai pesinnän yritystä. Ruotsissa ja Norjassa kummassakin todettiin niistä 23. Suomessa pesintöjä tai pesinnän yrityksiä havaittiin kymmenen. Niistä onnistui varmuudella kaksi ja lisäksi todennäköisesti yksi. Kymmenen parin lisäksi Suomessa havaittiin joitain yksittäisiä kierteleviä tunturipöllöjä. Osassa seuranta-aluetta myyrien ja sopulien määrä romahti kesän aikana, mikä aiheutti pesintöjen keskeytymisiä. Pikkujyrsijät ovat välttämättömiä tunturipöllön pesinnän onnistumiselle.
Tunturipöllö on on äärimmäisen uhanalainen ja rauhoitettu lintu. Edellisen kerran pöllöt pesivät Suomessa ja muissa Pohjoismaissa vuosina 2007 ja 2011, jotka olivat myös hyviä sopuli- ja myyrävuosia. Suomessa tunturipöllökartoituksia teki Metsähallituksen luontopalvelut.
Suomessa tunturipöllön levinneisyysalue rajoittuu Enontekiön ja Utsjoen tuntureille. Yksittäisiä tunturipöllöjä havaitaan vuosittain etelärannikkoa myöten. Suomen lisäksi pöllöjä pesii Ruotsin ja Norjan korkeimmilla tunturialueilla sekä Venäjän, Alaskan, Kanadan ja Grönlannin tundra-alueilla.
Kuolan niemimaa on pohjoismaisten tunturipöllöjen tärkeä talvehtimisalue.
 

Vielä 1900-luvun alussa tunturipöllö kuului Suomenkin vakituiseen pesimälajistoon, mutta katosi vainon ja laajamittaisen munien keruun takia 1930-luvulle mennessä. Keskieurooppalaiset keräilijät maksoivat tuolloin paikallisille asukkaille huomattavia rahasummia lajin munapesyeistä, ja ahkeralla myyjällä saattoi olla kerralla myytävänä jopa 800 tuntureilta kerättyä munaa. Varsinkin vaelluksella olleita aikuisia yksilöitä tapettiin raudoilla ja ampuma-aseilla, sekä täytettäviksi koriste-esineiksi että riekkokantojen kasvattamiseksi. Esimerkiksi pelkästään vuoden 1911 aikana ammuttiin 151 tunturipöllöä. Laji rauhoitettiin vuonna 1962. Nykyään lajia tavataan Suomessa hyvin harvinaisena ja satunnaisena pesimälajina vain pohjoisimmassa Lapissa. 
 Käsivarren ja päälaen tuntureilla, Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien alueilla, voi jyrsijöiden esiintymisen huippuvuonna pesiä nykyään enintään 100 paria, normaalikesinä ei yhtäkään. Varmistettujen pesintöjen välillä voi Suomessa kulua jopa vuosikymmeniä; sotien jälkeiseltä ajalta pesintöjä on todennettu vain vuosina 1974, 1987, 1988, 2007 ja 2011. Suomessa lajin kansalliseksi uhanalaisuusluokitukseksi arvioitiin vuonna 2000 "erittäin uhanalainen" ja vuonna 2010 "äärimmäisen uhanalainen", ja tapetun tai vahingoitetun linnun sekä munapesyeen ja pesäpoikueen ohjeellinen korvausarvo on 3 369 euroa.

Luonnonsuojelulain mukaan laji voidaan rauhoittaa tai se voidaan säätää uhanalaiseksi tai erityisesti suojeltavaksi lajiksi. 
Euroopan yhteisöllä on lajisuojelua koskevat säännökset eli lintudirektiivi ja luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelua koskeva ns. luontodirektiivi. Ne edellyttävät, että lajeja ja niiden elinympäristöjä suojellaan ja niiden metsästämistä ja muuta hyödyntämistä säädellään. 
Ympäristöhallinnon on tarvittaessa ryhdyttävä toimiin eliölajin suotuisan suojelutason saavuttamiseksi. Suojelun taso on suotuisa, kun laji pitkällä aikavälillä säilyy luontaisessa ympäristössään eikä sen luontainen levinneisyysalue supistu. Lisäksi lajin elinympäristöjä pitää olla riittävästi turvaamaan kannan säilyminen pitkällä aikavälillä. 
Suomen ympäristökeskus kerää ja arvioi tietoja eliölajistossa tapahtuvista muutoksista alueellisten ympäristökeskusten, Metsähallituksen, yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten sekä luontojärjestöjen kanssa.

Maailmanlaajuisesti tunturipöllöä ei lueta uhanalaiseksi lajiksi, mutta Suomessa se on erittäin uhanalainen. Tunturipöllö onkin luonnonsuojelulailla rauhoitettu, samoin kuin muut pöllömme. Ilmastonmuutos saattaa vähentää tunturipöllön pääravinnon - sopulien - huippuesiintymiä, jolloin tunturipöllöjen selviytyminen vaikeutuu.

http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/tunturipollo
https://yle.fi/uutiset/3-8285183
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tunturip%C3%B6ll%C3%B6#Levinneisyys_ja_uhanalaisuus
https://www.oulu.fi/northnature/finnish/Suomi/lusu1.html#lajit
https://www.ranuazoo.com/elaimet/tunturipollo/