Miksi jotkin kasvit kuten puut elävät jopa moni tuhansia vuosia, miksi mitkään eläimet eivät voi elää niin pitkäikäisiksi. Eivätkö kasvien solut vanhene ?

Hei!
Kysymykseesi vastaaminen vaatisi laajat tiedot solubiologiasta ja genetiikasta. Koulun biologian kirja Lukio 1 kertoo ytimekkäästi(s. 9), että elämän pituus on yleensä perimän määräämä. Näin eri eliölajeilla on jo geneettisesti valtavan erilaiset elinajanodotteet.

Raamatussa kerrotaan ihmisten elinajan olleen joskus jopa satoja vuosia. Asiaa voi tietysti epäillä, mutta nykyaikana ihmisen elämänkaari on taas pitenemässä, kun hyvissä olosuhteissa pystytään ravinteilla ja lääkkeillä hidastamaan solujen pilaantumista. Ihmisen DNA:ssa on selkeästi elämän pituutta rajoittavia tekijöitä, mm. informaatiota siitä, kuinka monta kertaa suunnilleen jokin solutyyppi voi jakautua ennen kuolemaa. Tieteellisellä tutkimuksella on kuitenkin löydetty tekijöitä, jotka pidentävät jonkin solutyypin elinikää.

Olet erityisen kiinnostunut kasvisolujen vanhenemisesta verrattuna eläinsoluihin. Kasvi- ja eläinsolujen sanotaan olevan toiminnaltaan hyvin samantapaisia, mutta kasvisolut ovat kuitenkin itsenäisempiä sisältämiensä viherhiukkasten vuoksi. Lisäksi ne ovat paremmin suojattuja, sillä solukalvon päällä on tukea antava soluseinä, joka puuttuu eläinsoluista. Puissa ja pensaissa tukirakenne on selluloosaa.
Puilla on erityisen hyvä kyky koteloida vauriokohdat. Tiukkasyisillä vanhoilla jalopuilla on rungon keskellä sydänpuuta, jolla on jopa antibioottisia ominaisuuksia. Rungon kestävyys on puun eliniän tärkeimpiä määrääjiä. Lyhytikäisillä puulajeilla sydänpuu on alttiimpaa laholle.
Vertailtaessa vaikkapa nisäkkään ja puun elinikää on otettava huomioon, että eläimen kuolema on selkeämmin näkyvä ja määriteltävä asia kuin puun kuolema. Puut ja pensaat eivät ole oikeastaan ainutlaatuisia yksilöitä, vaan kerrannaiseliöitä. Ne saattavat myös olla osin "kuolleita", mutta osittain elää versojen ja oksien avulla.

Lähdekirjallisuutta: Biologian sanakirja, Otava, 2004 (esim. hakusanat elämä, kuolema, solu). Sarvas, Risto: Havupuut, Metsälehti, 2002 (esim. s.48-55). Tieteen kuvalehti 2000, nro 2, artikkeli Kasvikunnan pitkäikäisimmät.