Otsikko

Lapsena supatettiin korvaan: "supi supi suollaa..." Myös sana "supi suomalainen" on yleisesti käytetty nimi aito tai kantasuomalaisesta. Mistä tuo sana "supi"…

Suomen etymologinen sanakirja kertoo, että:

"Supi" voi tarkoittaa "perin juurin", "aivan", "tykkänään", "lopussa" ym. Näin esimerkiksi "supisuomalainen" on "perin juurin suomalainen". Karjalassa "supi suolatoi" on ollut "ihan suolatonta".

"Supi" voi myös olla alkusointuun perustuva vahventava partikkeli, samalla tavalla kuin "apposen auki", "putipuhdas", "tuiki tuntematon", vaka vanha"... Tällaisten partikkeleiden merkitys on: "ihan", "aivan", "täysin", vaikka ne eivät varsinaisesti itsessään tarkoitakaan mitään.

Koska "supi" löytyy myös suomen lähisukukielistä (esim. viro ja karjala), niin uskallan sanoa, että kyseessä on varsin vanha elementti kielessämme. Tämä on omaa epäilyäni, mutta voisi ajatella, että alkusointuja rakastavassa itämerensuomalaisessa kieliperheessämme kyseinen sana/partikkeli on syntynyt nimenomaan vahvistamaan "su-"alkuisia sanoja. Myös yhteyttä "suppea"-sanaan on tosin pohdittu.

Etymologisen sanakirjan artikkeli lisäesimerkkeneen löytyy täältä: https://kaino.kotus.fi/suomenetymologinensanakirja/?p=article&etym_id=ETYM_e62ee649ca80e4eafa4439cb0ffdd446&word=supi:1&list_id=45764