Henkikirjoitus ja kotipaikka

Kiitokset että vastailet edelleen.

Tässä on hyvää tietoa, mutta kysymykseeni se ei vastaa. ehkä en ole oikein osannut ilmaista kysymystäni kun kysyn perusteluita kirjojen merkinnöille.

Julkaisun sivulla 25 kerrotaan läsnäolevan ja poissaolevan väestön jaottelusta: ”Läsnäoleva väestö sisälsi kunnan alueella vakinaisesti asuvan väestön. Poissaoleva väestö jaettiin kolmeen osaan siten että erotettiin (1] ulkomailla olevat, (2) muualla Suomessa olevat, jotka eivät olleet kirjoissa muussa seurakunnassa ja (3) ne henkilöt, joiden olinpaikasta ei ollut tietoa.”

Tuon poissaolevan väestön osalta, kohta 2) muualla Suomessa olevat jotka eivät olleet kirjoissa muussa seurakunnassa.

Tähän etsin tietoa, niitä perusteita MILLOIN SIIRRETTIIN KIRJAT TOISEEN SEURAKUNTAAN JA MILLOIN NE PYSYIVÄT KOTIKUNNASSA. Oliko ratkaisevaa muualla Suomessa olevan poissaolon syy (esim opiskelu, työnteko ja työn laatu/määräaikaisuus tms), oliko merkittävää miten kauan tuo poissaolo kesti tms. Vai millä perusteella päätettiin, missä tapauksessa kirjat siirrettiin ja missä ei?

Mahtaako näitä olla kirjallisesti ilmaistu jossain?

Ristiriitaisuuksia on vaikea ymmärtää, kuten Relanderin lasten tapauksessa. Kotipaikka Kurkijoki vaikka Asuinpaikka silloinen Helsingin pitäjä, Syntymä- ja kasteseurakunta Helsinki.

Onko kunnalla ollut omat kriteerit, seurakunnalla toiset, vai miten tämä on näin sekavaa? Väestönlaskennan voisi ajatella yhteiskunnan intressiksi, mutta niin kauan kuin merkinnät tehtiin kirkonkirjoihin, saattoiko menettelyn perusteet vaihdella eri seurakunnissa, ts miten kyseinen virkamies/pappi päätti. Mainitsemani merkinnät on 1900-luvun ensi vuosikymmeniltä.

Sitten on vielä se problematiikka josta myös kysyin, maaseutuseurakunnissa ihmiset kirjattiin tilanumeroille, entä kaupungeissa ?