Juuri edesmennyt mummini lausui usein rakastamaansa runoa, joka kertoi evakkolapsen kokemuksista. Siinä oli ainakin jotakuinkin seuraava kohta:
”etsin polkuja, koivuja, kotipihaa
etsin tuttua tupaa ja saunatietä
lapsuuden aikaani muistin sieltä
utuisten unelmain metsätietä.
Ja mitä löysin kotoa Karjalassa
Löysin puretut talot ja soistuneet pellot
Kasvoi entisen koivikon paikalla kuuset
Löysin autiot pihat, ei ihmistä missään
Kaikki nukkui kuin menneissä unelmissaan
Kovin pieniksi käyneet kotini pihat ja pellot
Ei kaikunut korviini metsästä karjan kellot
Pihassa villinä kukkineet entiset kukat…”
Mikähän runo voisi olla kyseessä tai mistä sen voisi löytää? Olisi hienoa lukea se kokonaisuudessaan.
Vastaus
Vastausta kysymykseesi ei valitettavasti ole löytynyt. Lähetin kysymyksen kirjastoammattilaisten sähköpostilistalle. Palaan asiaan, jos tieto löytyy sitä kautta. Jos joku palstan lukijoista tunnistaa runon, voi vastauksen kirjoittaa kommenttikenttään.
Kommentoi vastausta