Joskus 90-luvun keskivaiheilla Jyväskylässä oli pieni ympäristökeskus nimeltään Kammi ja siellä minulle tulivat tutuksi vuosikymmenen muotisanat kuten…

Joskus 90-luvun keskivaiheilla Jyväskylässä oli pieni ympäristökeskus nimeltään Kammi ja siellä minulle tulivat tutuksi vuosikymmenen muotisanat kuten kasvihuoneilmiö ja otsonikato. Paikka jakoi myös tietoa ympäristöystävällisestä ihmeaineesta nimeltä turve, eikä seikalla välttämättä ole mitään tekemistä yhtenä rahoittajana toimineen turveyhtiön ja viereisellä tontilla sijainneen Rauhalahden voimalaitoksen kanssa. Elettiin aikaa ennen interaktiivisia videoruutuja ja 3d-laseja ja monet Kammin asiat olivat hieman pitkäveteisiä jäädäkseen ala-asteikäisen mieleen, mutta yksi asia paikasta jäi erittäin hyvin mieleen. Rakennuksen aulassa, ennen sitä kaikkea tylsempää asiaa oli paikan vetonaula: Ikiliikkuja.

Se oli lasinen pöydälle pystyyn asetettu yhteen suuntaan kapea laatikko, jossa oli alumiiniset vahvikkeet ja sen sisällä oli kromattu polkupyörän rengasta muistuttava kumiton vanne, joka pyöri verkkaisesti ja virheettömästi. Vanteessa oli kiinni karkkiaskin kokoisia metallirasioita ja kopin seiniin oli kiinnitetty putkia. Keskeisenä teemana mieleen tulee työn laatu joka oli kaikin puolin moitteeton ja kokonaisuus oli kuin tehdastuotettu laite, jonka voi ostaa hyvinvarustetusta rautakaupasta. Muistan kuinka kerrottiin että jotkut sen osista on varmasti lisätty mukaan vain hämäyksen vuoksi, sekä että ikiliikkujaa joudutaan "huoltamaan" aina muutaman vuoden välein henkilöiden toimesta jotka laitteen keksijä on uskonut sen salaisuuden vartijoiksi. Hämmentävin ja parhaiten mieleen jäänyt yksityiskohta oli pyörän hidas ja täsmällinen liike ilman minkäänlaista moottorin ääntä.

Mistä ikiliikkuja tuli ja mitä sille tapahtui?