Jääkiekon suomenmestaruuden voittopokaalista sanotaan näin: ”Voittajajoukkue saa voitetun finaalin jälkeen jäälle aidon Kanada-maljan, minkä jälkeen se vaihdetaan kopioon.”
Jäällä annettava pokaali näyttää kuitenkin hyväkuntoiselta ollakseen yli 70 vuotta vanha. Esimerkiksi maljan pohjassa ei enää näy kuparia, jota joskus näkyi. Sen sijaan kopissa näkyy pokaali, joka on selvästi huonokuntoisempi. Onko jäällä annettava varmasti ollut joka kerta alkuperäinen palkinto, joka on entisöity, vai onko tämäkin kopio (joita kuulemma on useampi kuin yksi)?
Vastaus
Tutkiskelin Kanada-maljasta ja jääkiekon mestaruusjuhlista vuosien varrella kirjoiteltua eikä vastaani tullut viitteitä siitä, ettei alkuperäinen palkinto olisi ollut ainakin hetkellisesti seremonioissa mukana joka kerta. Vuodesta 1992 alkaen alkuperäinen palkinto on luovutettu mestarijoukkueelle vain hetkeksi: aito malja annetaan voittajajoukkueelle jäällä mestaruuden ratkettua. Tämän jälkeen otetaan tarvittavat kuvat, alkuperäinen otetaan talteen ja tilalle vaihdetaan kopio.
Alkuperäinen Kanada-malja on materiaaliltaan alpakkaa. Alun perin pokaalissa oli vain sen yläosa, malja ja puualusta. Palkintoa on jouduttu korottamaan jo kahdesti, kun vuodesta 1975 lähtien pokaaliin on kaiverrettu voittajajoukkueen lisäksi myös pelaajien nimet. Jälkimmäinen laajennus tehtiin kaudella 2003-04.
Alkuperäistä maljaa on korjailtu monet kerrat. Se koki monissa mestaruusjuhlissa niin paljon kolhuja, että SM-liiga teetti täydellisen kopion maljasta 1990-luvun alussa. Vuosien saatossa kopioitakin on rakennettu jo toinen kappale – niin rajuiksi mestaruusjuhlat ovat yltyneet.
Ensimmäisen kopion valmistusta johti tamperelainen kultaseppämestari Jyrki Karvinen. Työhön osallistuivat myös puuseppä, hopeaseppä ja kaivertaja. Kopio on hopeaa, joten se on rahallisesti arvokkaampi kuin alkuperäinen. ”Sitä minun tekemää kopiota ei voi millään erottaa alkuperäisestä. Korjasin ja korjasin sitä suunnilleen vuoteen 2013 saakka, mutta se meni niin huonoon kuntoon, että kieltäydyin enää sen lisäkorjaamisesta”, Karvinen kertoi Ilta-Sanomille 2016.
Toinen kopio tehtiin vuonna 2013 ja se on nykyisin käytössä, kun palkinto on mestarijoukkueen hallussa ja kiertää pelaajalta toiselle. Kakkoskopio on peräisin Kultakeskuksesta, ja Jyrki Karvisen mukaan se on ”aika kaukana” alkuperäisestä kannusta: "Kakkosessa laatat ovat konekaiverrettuja, kun ne originaalissa ja kopio ykkösessä ovat käsinkaiverrettuja. Lisäksi malja on kakkosessa kullattu sisältä."
Verkkolähteitä:
https://yle.fi/a/3-5558203
https://www.sportti.com/uutinen.asp?CAT=2-1&ID=295551
https://www.is.fi/sm-liiga/art-2000007974891.html
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/sm-liigan-mestaruuspytylla-varikas-…
https://www.aamulehti.fi/liiga/art-2000009541657.html
https://www.iltalehti.fi/smliiga/a/83a0f052-4ade-4598-a682-58a8123ddb63
https://listafriikki.com/yhteiskunta/10-urheilupalkintoa-osa-2/
Kommentit
Jääkiekkomuseon isä Aarne Honkavaara tosiaan näytti joskus, että aidon pokaalin tunnistaa maljan pohjasta, josta kultaus oli kulunut pois ja alkuperäinen materiaali tullut näkyviin. Maljaa on tältä osin ilmeisesti entisöity.
Kuvista voi myös päätellä, että koronakeväänä 2021 on jäällä jaettu kopio. Voisiko tätä selvittää Jääkiekkomuseosta, onko tosiaan näin. Syy ilmeisesti liittyy viruksen tartunnan ehkäisemiseen, joten joka kerta ei aitoa pokaalia ole jaettu.
Kommentoi vastausta