Tekoälyosaaminen kirjastoissa
Keväällä 2026 toteutettu valtakunnallinen kysely tarjosi ensimmäistä kertaa laajan näkymän siihen, miten suomalaiset kirjastoammattilaiset suhtautuvat generatiiviseen tekoälyyn ja millainen rooli sillä tällä hetkellä on kirjastotyössä. Kyselyyn vastasi 575 yleisten kirjastojen työntekijää eri puolilta Suomea. Mukana oli niin pieniä maaseutukuntia kuin suuria kaupunkejakin, ja vastaajien joukossa oli sekä uransa alkuvaiheessa olevia työntekijöitä että pitkän linjan kirjastoammattilaisia.
Tulokset piirtävät kuvaa alasta, joka on keskellä muutosta mutta ei vielä murroksessa. Tekoäly tunnetaan jo melko laajasti, mutta sen käyttö on edelleen varovaista. Moni on kokeillut erilaisia työkaluja, osa hyödyntää niitä satunnaisesti työssään, mutta vain pieni vähemmistö käyttää tekoälyä säännöllisenä osana työarkea.
Samalla kysely osoittaa, ettei keskustelu tekoälystä kirjastoissa ole pelkästään tekninen kysymys. Vastauksissa korostuvat ammattietiikka, luotettavan tiedon merkitys, tietosuoja, ympäristövaikutukset sekä kirjastojen yhteiskunnallinen tehtävä. Monelle vastaajalle tekoäly ei ole vain uusi työväline vaan ilmiö, joka haastaa pohtimaan koko kirjastotyön perusteita.
Yksi kyselyn kiinnostavimmista havainnoista liittyy siihen, että suhtautuminen tekoälyyn ei jakaudu yksinkertaisesti myönteisiin ja kielteisiin näkemyksiin. Sama henkilö voi nähdä tekoälyn hyödyllisenä esimerkiksi käännöstyössä tai tekstien ideoinnissa ja samalla suhtautua hyvin kriittisesti sen ympäristövaikutuksiin tai tiedon luotettavuuteen. Vastauksissa näkyykin ennen kaikkea harkitseva ja punnitseva asenne.
Kokonaisuutena tarkasteltuna kirjastoalan henkilöstö ei vaikuta vastustavan tekoälyä sinänsä. Sen sijaan kenttä kaipaa selkeitä pelisääntöjä, käytännön esimerkkejä ja yhteistä ymmärrystä siitä, missä tilanteissa tekoälyä kannattaa käyttää ja missä ihmisen asiantuntemus on edelleen korvaamaton.
Tekoäly on tullut kirjastoihin, mutta ei vielä osaksi arkea
Kyselyn perusteella suurin osa kirjastoammattilaisista tuntee tekoälyn ainakin jossain määrin. Täysin vieras ilmiö se on enää harvalle. Tästä huolimatta syvällinen osaaminen on edelleen melko harvinaista, ja useimmat sijoittavat itsensä osaamisessaan perustason ja aktiivisen käyttäjän välimaastoon.
Tämä näkyy myös käytössä. Vaikka moni on kokeillut tekoälyä, säännöllinen hyödyntäminen on vielä melko vähäistä. Käyttöönottoa hidastavat ennen kaikkea epävarmuus, puutteellinen koulutus sekä organisaatioiden vaihtelevat käytännöt.
Mielenkiintoista on, ettei käyttö näyttäisi riippuvan ratkaisevasti kunnan koosta tai työuran pituudesta. Sen sijaan merkittävin tekijä näyttää olevan se, onko työntekijä saanut koulutusta ja kokeeko hän saavansa käyttää tekoälyä työssään turvallisesti ja hyväksytysti.
Toisin sanoen kysymys ei ole niinkään teknologiasta kuin toimintakulttuurista.
Käyttö keskittyy käytännöllisiin tehtäviin
Niissä kirjastoissa, joissa tekoälyä käytetään, käyttö kohdistuu ennen kaikkea tehtäviin, joissa siitä saadaan välitöntä hyötyä.
Selvästi yleisimmäksi käyttökohteeksi nousevat käännökset. Tämä on ymmärrettävää erityisesti kaksikielisissä kunnissa sekä tilanteissa, joissa asiakkaiden kielitausta on monimuotoinen. Moni vastaaja koki, että käännöstyöhön kulunut aika on vähentynyt merkittävästi.
Toinen vahva käyttöalue liittyy tekstityöhön. Tekoälyä hyödynnetään luonnosten tekemisessä, tiedotteiden muokkaamisessa, otsikoinnissa, ideoinnissa ja pitkien tekstien tiivistämisessä. Moni kuvaa tekoälyä ennemmin keskustelukumppaniksi kuin varsinaiseksi kirjoittajaksi: sen avulla pääsee alkuun, mutta lopullinen sisältö syntyy edelleen ihmisen työnä.
Lisäksi tekoälyä käytetään viestinnän tukena, materiaalien suunnittelussa, tiedon jäsentämisessä sekä erilaisten hallinnollisten tehtävien nopeuttamisessa. Yhteistä näille kaikille käyttötavoille on se, että tekoäly toimii avustajana eikä itsenäisenä päätöksentekijänä. Kyselyn perusteella tekoälyn merkittävimmät hyödyt liittyvät ajansäästöön ja työn sujuvuuteen.
Moni vastaaja kokee, että tekoäly vapauttaa aikaa tehtävistä, jotka eivät vaadi varsinaista asiantuntijatyötä. Erityisesti rutiinien automatisointi, tekstien käsittely ja tiedon jäsentäminen nähdään alueina, joissa tekoäly voi parhaimmillaan tukea kirjastotyötä.
Toisaalta hyötyjen arvioinnissa korostuu realismi. Vastaajat eivät odota tekoälyn ratkaisevan kirjastojen suuria haasteita. Pikemminkin sitä pidetään työkaluna, joka voi helpottaa yksittäisiä työvaiheita ja vapauttaa aikaa asiakkaiden kohtaamiseen, neuvontaan ja asiantuntijatyöhön.
Juuri tässä näkyy kirjastoalan käytännöllinen suhtautuminen teknologiaan: kiinnostus kohdistuu siihen, miten työ helpottuu, ei siihen, kuinka näyttävä tai uusi teknologia on.
Kieliryhmien erot
Suomen- ja ruotsinkieliset vastaukset kertovat samasta ilmiöstä hieman eri näkökulmista. Molemmissa näkyvät tekoälyn käytännön hyödyt ja tarve selkeämmälle ohjeistukselle, mutta painotukset vaihtelevat kielen, arjen työtehtävien ja vastaajajoukon mukaan.
Suomenkieliset vastaukset
Suomenkielisessä aineistossa korostuvat suuret kunnat ja hieman pidemmälle edennyt tekoälyn käyttö. Vastauksissa näkyy, että koulutusta on saatu enemmän ja kokeiluja tehdään laajemmin. Osa vastaajista käyttää tekoälyä jo myös vaativammissa tehtävissä, ei pelkästään käännösten tai tekstien tukena.
Samalla aineistossa nousee esiin huoli henkilöstön osaamisen eriytymisestä. Osa työntekijöistä on jo aktiivisia ja rohkeita kokeilijoita, kun taas osa tarvitsee vielä perustason tukea, yhteisiä ohjeita ja turvallisia tapoja aloittaa.
Suomenkielisissä vastauksissa näkyy myös vahvempi eettinen ja ympäristöön liittyvä pohdinta. Lisäksi mukana on selvä asiakastyön näkökulma: kirjastoissa kohdataan jo tilanteita, joissa asiakkaat tuovat mukanaan tekoälyn tuottamia virheellisiä tai harhaanjohtavia vastauksia.
Ruotsinkieliset vastaukset
Ruotsinkielinen aineisto on pienempi ja käytännönläheisempi. Siinä korostuu kaksikielinen arki, jossa tekoälyä hyödynnetään erityisesti käännöksissä, kielen tukena ja tekstien viimeistelyssä.
Tekoäly on ruotsinkielisissä vastauksissa hieman vähemmän tuttu, mutta satunnainen käyttö on silti melko yleistä. Ohjeistus tunnetaan heikommin, mikä tekee yhteisten pelisääntöjen ja helposti saavutettavan tuen tarpeesta erityisen näkyvän.
Huolten taustalla ovat kirjastojen arvot
Ehkä kyselyn merkittävin havainto liittyy siihen, kuinka vahvasti tekoälyä tarkastellaan arvojen näkökulmasta.
Suurimmat huolet liittyvät tiedon luotettavuuteen, tietosuojaan, eettisiin kysymyksiin sekä ympäristövaikutuksiin. Nämä eivät näyttäydy vastaajille erillisinä teknisinä ongelmina, vaan ne kytkeytyvät suoraan kirjastojen perustehtävään.
Kirjastot ovat perinteisesti rakentuneet luotettavan tiedon, sivistyksen ja yhdenvertaisen tiedonsaannin ympärille. Siksi huoli tekoälyn virheellisistä vastauksista, lähteiden puutteesta tai tekijänoikeuskysymyksistä koetaan erityisen vakavana.
Moni vastaaja pohtii myös sitä, millaisia vaikutuksia tekoälyllä voi pitkällä aikavälillä olla ihmisten omaan ajatteluun, oppimiseen ja luovuuteen. Näissä vastauksissa näkyy vahva ammattietiikka ja huoli yhteiskunnallisesta kehityksestä.
Mitä seuraavaksi?
Tulosten perusteella kirjastoala ei tarvitse ensisijaisesti lisää tekoälyä. Se tarvitsee lisää ymmärrystä.
Henkilöstö kaipaa käytännönläheistä koulutusta, selkeitä ohjeita, yhteisiä toimintamalleja ja turvallisia ympäristöjä kokeilla uusia työkaluja. Samalla on tärkeää, että keskustelussa tunnistetaan myös kriittiset näkökulmat eikä niitä sivuuteta teknologisen innostuksen nimissä.
Tekoälyn käyttöönotto onnistuu todennäköisimmin silloin, kun se rakentuu kirjastojen omista arvoista käsin. Silloin tekoäly ei näyttäydy ulkopuolisena muutosvoimana, vaan yhtenä välineenä muiden joukossa – sellaisena, jota käytetään harkiten, avoimesti ja ihmisen asiantuntemusta täydentäen.
Kyselyn perusteella suomalaiset kirjastot ovat juuri tässä vaiheessa. Uteliaisuus on herännyt, kokeiluja tehdään ja mahdollisuuksia nähdään. Samalla pidetään tiukasti kiinni niistä periaatteista, joiden varaan kirjastotyö on rakentunut jo pitkään.
Yhteenveto
Kysely osoittaa, että tekoäly on jo osa kirjastojen arkea, mutta sen rooli on vielä muotoutumassa. Sitä käytetään eniten tehtävissä, joissa hyöty on konkreettinen ja helposti rajattava: käännöksissä, tekstien työstämisessä, materiaalien suunnittelussa ja aineistojen tiivistämisessä.
Vastaajat suhtautuvat tekoälyyn käytännönläheisesti. Se nähdään apuvälineenä, joka voi nopeuttaa ja tukea työtä, mutta ei korvata ihmisen asiantuntijuutta, harkintaa tai vastuuta sisällön oikeellisuudesta. Kirjastotyössä tämä on erityisen tärkeää, koska luotettava tieto, lähdekritiikki ja asiakkaan ohjaaminen ovat työn ydintä.
Kieliryhmien välillä näkyy kiinnostavia eroja. Ruotsinkielisissä vastauksissa painottuvat kaksikielisen arjen tarpeet, erityisesti käännökset ja kielituki. Suomenkielisessä aineistossa taas näkyy laajempi kirjo kokeiluja sekä vahvempi keskustelu tekoälyn eettisistä, ympäristöön liittyvistä ja asiakastyöhön kytkeytyvistä kysymyksistä.
Tulosten perusteella kirjastoissa tarvitaan nyt yhteistä suuntaa. Tekoälyn hyödyntäminen ei ole vain tekninen kehittämiskysymys, vaan liittyy myös kirjastojen perustehtävään: luotettavan tiedon, saavutettavuuden, yhdenvertaisuuden ja vastuullisen toiminnan edistämiseen.