WSOY:n sivuilta en löytänyt mainintaa kyseisestä sarjasta, mutta 1960-luvulta ainakin vielä vuoteen 2010 se on ollut käännöskirjallisuutta esittelevä sarja "A-kertojat". Siihen kuului mm. Salman Rushdien Firenzen lumoojatar ja Paolo Giordanon Alkulukujen yksinäisyys. Muita sarjaan kuuluneita kirjailijoita ovat olleet mm. John Bath, Jorge Luis Borges ja Mihail Bulgakov.
Lähde
HS WSOY:n A-kertojat terästi sarjaluonnettaan 17.1.2010: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004705542.html
Hei!
Kuopiossa ilmestyneet sanomalehdet kesäkuussa 1941:
Pohjois-Savo
Savo
Savon Sanomat
Savon työmies/Savon kansa
Lähde:
Piironen, Kaija: Sanan valtaa Kallaveden kaupungissa II: Kuopion sanomalehdistön historia 1918–1979. Kuopio: Savon Sanomain Kirjapaino Oy, 1982. ISBN 951-657-103-4.
Yllämainituista lehdistä löytyy tuolta ajalta mikrofilmitallenteet Kuopion kaupunginkirjastosta. Kaupunginkirjasto kaukolainaa mikrofilmejä kotimaisiin kirjastoihin, joissa asiakkaan on mahdollista käydä niitä lukemassa. Asiakkaan täytyy tehdä kaukolainapyyntö omasta kirjastostaan.
Verkkoon ei ole digitoitu mainittuja lehtiä vielä. Savon ja Savon Sanomien vuosikerrat löytyvät digitoituina Kansallisarkistosta niiden...
Hei,
Kirjasto voi hankkia vain niitä elokuvia, joista on neuvoteltu lainausoikeudet.Tämä käytännössä tallenteita, joista on suomi-julkiaus, muttei välttmättä kaikkia niitäkään. Tästä elokuvasta on vain VHS-julkaisu 80-90-lukujen taitteesta eikä sitä ole saatavissa mistään kirjastosta, ehkei tätä ole ollut edes saatavilla kirjastoille. Jos haluat nähdä elokuvan, voit tietysti esittää toiveen vaikkapa YLElle.
Hei,
Väyläviraston sivuilla on tästä aika kattava selvitys Entistä ehompi Joensuun kehätie, jossa käydään tien kehitystä läpi. Tässä suora linkki tuohon julkaisuun.
https://vayla.fi/documents/25230764/0/Joensuun+keh%c3%a4tie+dokumentti+…
Tätä laulua on etsitty aiemmin tässä palvelussa eikä laulua löytynyt silloinkaan. Vastauksen kommenttikentässä eräs kommentoija muistelee laulun sanoja. Hänen mukaansa laulu alkaa: "Hyvää huomenta oma kulta". Näilläkään tiedoilla en onnistunut löytämään laulun nimeä tai esitystä.
Aiempi vastaus ja kommentti:
https://www.kirjastot.fi/kysy/muistaako-kukaan-mujeen-laulamaa-lastenla…
Ehkä joku lukija tunnistaa laulun ja tietää laulun nimen tai esittäjän tai muita tietoja laulusta.
Suomessa vakinaisesti asuvan ihmisen kotikuntaa ja kotikunnassa olevaa asuinpaikkaa säätelee kotikuntalaki. Lakia ollaan juuri uudistamassa.
https://valtioneuvosto.fi/-//10623/uusi-laki-selkeyttaa-kotikunnan-maar…
Digi- ja väestötietovirasto pitää rekisteriä Suomen väestöstä ja rakennuksista. Väestötietojärjestelmä on valtakunnallinen sähköinen perusrekisteri, josta löytyvät ajantasaiset henkilötiedot Suomen kansalaisista ja Suomessa vakinaisesti tai tilapäisesti asuvista ulkomaalaisista henkilöistä.
Järjestelmän tietoja käytetään koko yhteiskunnan tietohuollossa, esimerkiksi julkishallinnossa, vaalien järjestämisessä, verotuksessa ja oikeushallinnossa sekä tutkimuksessa ja tilastoinnissa. Myös yritykset ja yhteisöt saavat käyttöönsä...
Tätä voi tiedustella suoraan postikortteja myyvistä liikkeistä. Saattaa olla, että lopulta myymättä jääneiden postikorttien arvo on sen verran pieni, ettei niille yritetä löytää jatkokäyttöä.
Hävikkiruuan ja myymättä jääneiden tekstiilien kierrättäminen sen sijaan on suurempi puheenaihe. Elintarvikkeita vanhenee kaupoissa suuriakin määriä ja ylijäämävaatteet voivat alun perin olla hinnakkaitakin tuotteita.
Karhun syntytarun alkuperää on kyselty Kysy kirjastonhoitajalta -palstalla aiemminkin, tällöin on vastattu seuraavasti:
"Karhun syntytarina löytyy Kalevalasta. Kyseessä on kuudesviidettä (46.) runo, jossa Louhi lähettää karhun karjan kimppuun. Väinämöinen kaataa sen, ja vietetään karhunpeijaisjuhlat. Kalevalan vuoden 1849 version teksti löytyy kokonaisuudessaan Suomalaisen kirjallisuuden seuran sivuilta, http://nebu.finlit.fi/kalevala/
Kalevalassa karhun syntytarina alkaa näin:
Silloin vanha Väinämöinen
itse tuon sanoiksi virkki:
'Ei otso olilla synny
eikä riihiruumenilla!
Tuoll' on otso synnytelty,
mesikämmen käännytelty
luona kuun, malossa päivän,
otavaisen olkapäillä,
ilman impien tykönä,
luona luonnon tyttärien.'"
Yksittäisten...
Matkalaulun on säveltänyt ja sanoittanut Petter Ohls (1948-2022). Fenno musiikkiarkiston säveltäjähaun mukaan laulu on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1975.
Ehdottoman varmaa historiallista taustaa tynnyriin pukeutumiselle ei ehkä ole löydettävissä, mutta kiintoisia teorioita kuitenkin. Ankkalinnan yksityisomaisuutta tämä pukeutumismalli ei kuitenkaan ole. Köyhyyteen sen on vahvimmin kytkenyt amerikkalainen kirjoittaja ja pilapiirtäjä Will B. Johnstone (1881-1944). Yksi vakituisista hahmoista hänen 1920- ja 30-luvuilla ilmestyneissä pilapiirroksissaan oli "Veronmaksaja", joka oli kuvattu alastomaksi mieheksi, yllään pelkkä tynnyri, millä haluttiin tähdentää hänen pennitöntä tilaansa.
Se, miksi Johnstone puki puille paljaille joutuneen veronmaksajansa juuri tynnyriin, jääkin sitten spekulaation varaan. Yksinkertaisin selitys yhdistää tynnyripukeutumisen nykyajan asunnottomien...
Tein kuvalla Google kuvahaun ,mutta en saanut varmaa tulosta. Saisitko toukasta tarkemman kuvan? Kokeile sen jälkeen tehdä kuvahaku. Ohjeet löydät täältä: Kuvalla hakeminen Googlesta - Tietokone - Verkkohaku Ohjeet Nyt keväällä varsinkin vanhossa taloissa ryömii esiin kaikenlaista, eikä toukka välttämättä ole huolestuttava tuholainen, mutta voi toki ollakin.
Ainakin Katie Daynesin kirja Miksi eliöt kuolevat? voisi sopia nelivuotiaalle. Siinä on mukava kuvitus, paksut lehdet ja luukkuja, mutta täyttä asiaa kuolemisesta.
Kyseessä on todennäköisesti Elsa Beskowin kuvakirja Kukkaisjuhla vuodelta 1914, joka on ilmestynyt suomeksi 1985. Juhannusaattona pikku Liisa pääsee mukaan kukkien juhliin ja toden totta paikalle saapuvat villikukkien ja vihannesten lisäksi myös rikkaruohot.
Uppo-Nalle lausuu runon alkua teoksessa Uppo-Nalle ja setä Tonton (1981), mutta koko runoa en siitä löytänyt. Se löytyy kuitenkin kokonaisuudessaan ainakin teoksesta Uppo-Nallen kootut runot : Uponneen kansan lauluja (1985).
Linkit
Elina Karjalainen: Uppo-Nalle ja setä Tonton https://finna.fi/Record/anders.33000?sid=4393285947
Elina Karjalainen: Uppo-Nallen kootut runot https://finna.fi/Record/3amk.86648?sid=4393278651
Hei, löydät tietoja syntyneiden määrästä eri vuosina Tilastokeskuksen Syntyneet-tilaston tietokantataulukosta 12dj -- Elävänä syntyneet sukupuolen mukaan, 1751-2022. Tässä esimerkkipoimintana v. 1960 elävänä syntyneiden määrä.
Minusta nimi näyttäisi olevan Lindholm ja signeeraus näyttää samalta kuin esimerkiksi tässä myynnissä olevassa taulussa, https://www.antikvariaatti.net/tuotteet/714604, jossa taiteilijan signeeraus V. Lindholm on avattu Valter Lindholmiksi. Lisäksi on mainittu hänen syntymävuotensa 1893.
Suomen kuvataiteilijat -matrikkelista taiteilijaa ei löytynyt, ei vanhemmista painetuista kirjoista eikä verkosta, https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/. Lisätietoja voisi kysyä tuosta galleriasta, jonka yhteystiedot löytyvät ilmoituksesta tai Bukowskis'ta, joka myös on myynyt taiteilijan teoksia, https://www.bukowskis.com/.
International Sewing Machine Collectors' Societyn sivuston mukaan Singerin koneet sarjanumeroilla Y5666044-Y5676043 on valmistettu vuonna 1928. (https://ismacs.net/singer_sewing_machine_company/serial-numbers/singer-…)
Elokuvissa vilahtavat ylimääräiset pallot tai ristit olivat entisaikoina elokuvateatterien koneenkäyttäjiä varten filmeihin tehtyjä "varoitusmerkkejä", jotka ilmaisivat, että filmikela on loppumassa ja että on aika käynnistää seuraava kela. Yhdelle filmikelalle mahtui 35 millimetrin filmiä noin 10 minuutin ajaksi (mykkäelokuvaa noin 15 minuutiksi), joten pitkien elokuvien keskeytymätöntä esitystä varten elokuvateattereissa oli kaksi projektoria, ja koneenkäyttäjän tehtävänä oli huolehtia mahdollisimman saumattomasta siirtymästä projektorilta toiselle. Meneillään olevan kelan lopun lähestymisen osoittamiseksi kehitettiin vuosien mittaan useita erilaisia menetelmiä, joista filmiin itseensä tehdyt merkinnät olivat yleisin tapa viestiä...
Kansallisarkiston Arkistojen Portin aineisto-oppaista löytyy tietoa henkikirjoista: https://portti.kansallisarkisto.fi/fi/aineisto-oppaat/henkikirjat
Siellä sanotaan, että henkikirjat ovat olleet verotusta varten laadittuja manttaaliluetteloita. Koska henkikirjojen pohjana on käytetty maakirjoja, on näiden rakenteessa ja sisällössä paljon yhtäläisyyksiä: kylän talot (eli tilat, eli ne, jotka ovat maksaneet maaveroa) on ryhmitelty yleensä yhteen, ja ihmiset taas on merkitty asuttamansa talon yhteyteen. Aina taloilla ei ole ollut sanallista nimeä, vaan identifiointiin esim. henki- ja rippikirjoissa on käytetty numerointia - tai molempia. Maakirjoissa eli virallisessa maarekisterissä taloilla eli tiloilla eli kiinteistöillä on ollut...
