Opiskelen kirjasto-ja tietopalvelualaa Turun AMK:ssa. Oikeastaan opinnäytetyöhöni liittyen haluaisin tietää mikä on musiikkipalveluiden asema kirjastossa ja…

Kysytty
12.06.2018

Moi! Opiskelen kirjasto-ja tietopalvelualaa Turun AMK:ssa. Oikeastaan opinnäytetyöhöni liittyen haluaisin tietää mikä on musiikkipalveluiden asema kirjastossa ja yhteiskunnassa nykyään ja mikä on niiden tulevaisuudenkuva. Vielä parempi olisi jos spesifioitaisiin ammattikorkeakoulunkirjastojen musiikkipalveluihin, mutta yleisten kirjastojenkin musiikkipalvelutkin riittävät, jos muuta ei löydy. Netti ei anna vastauksia ja kirjastoissa on liian vanhaa aineistoa tehtävääni liittyen. Toivottavasti saan vastauksen tämän viikon aikana! Kiitos etukäteen.

Vastaus

Vastattu
13.06.2018
Päivitetty
18.06.2018

Ymmärrän kysymyksesi tavoitteen, mutta näin yleisesti muotoiltuna siihen ei voi kukaan vastata kunnolla. Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä mitään ja opinnäytteiden eräs tarkoitus lienee saada tekijä itse pohtimaan mahdollisia tulevaisuuden vaihtoehtoja tosiasioiden pohjalta. Yritän siksi jotenkin vastata nykyisyyttä koskevaan puoleen, vaikka en ole amk-kirjastojen musiikkipalveluiden erityistuntija (siltä osin ota yhteyttä Jaska Järvilehtoon). Jätän myös tarkemmin pohtimatta, miten monesta näkökulmasta voidaan käsitettä "asema" lähestyä. Sitäkin kannattaisi tekijän vähän problematisoida. Käsitteen sisältö kun riippuu ratkaisevasti siitä, käyttääkö sitä päättäjä, työntekijä vai asiakas ja tarkastellaanko asiaa kulttuurisesti vai käytännöllisesti.

Musiikkikirjastopalveluiden asema oli Suomessa varsin vahva 2000-luvun alkuvuosiin asti. Erityisesti yleisissä kirjastoissa käyttöluvut kasvoivat yhtämittaisesti yli kaksi vuosikymmentä. 1990-luvun lama aiheutti hetkellisen romahduksen (musiikista oli helpointa säästää), mutta vasta musiikin verkkojakelun kehittyminen 2000-luvulla taittoi kasvun kääntäen sen äänitelainauksen osalta selvään laskuun. Muita musiikkikirjastojen palveluita verkko tarjoaa huonommin ja niiltä osin muutokset ovat olleet vähäisempiä. Erikoiskirjastoissa, kuten musiikkioppilaitoksissa, musiikkikirjaston roolina on toimia opetuksen kiinteänä tukena, joten niissä ulkomaailman tuiverrukset eivät ole yhtä välittömästi näkyneet. 2010-luvulla on kuitenkin yleinen toimintaresurssien kiristyminen ulottunut myös useimpiin erikoiskirjastoihin. Jopa Kansalliskirjastossa on monia toimintoja ja palveluja jouduttu supistamaan.

Musiikin asema suomalaisessa yhteiskunnassa on sinänsä vahva. Sekä populaari- että taidemusiikin puolella on nähty paljon merkittäviä aluevaltauksia, joskin toisaalta musiikin jakautuminen kaupalliseen ja ei-kaupalliseen on leimannut kaikkia musiikin sektoreita. Musiikkikoulutus on Suomessa ollut vahvaa ja sen seurauksena maassa on enemmän ja pätevämpiä muusikoita ja säveltäjiä kuin koskaan aikaisemmin.

Musiikkikirjastojen asemaa heikentää eniten se, että päätöksiä niiden resursseista tekevät päättäjät, jotka eivät itse käytä palveluita, vaan olettavat - yleensä väärin perustein - musiikkikirjastojen yleisen tarpeen vähentyneen verkkopalveluiden takia. On totta, että joillakin alueilla verkkopalvelut korvaavat jo nykyään merkittävästi kirjaston perinteisiä palveluita. Näitä ovat ennen muuta uuden populaarimusiikin kuunteleminen (suoratoistopalvelut) ja ajantasaisen musiikkitiedon haku (Wikipedia). Samaan aikaan jotkut muut palvelut verkossa ovat täysin olemattomat, ennen muuta vähänkin uudempien nuottien ja musiikkikirjallisuuden osalta. Päättäjät ovat kuitenkin huolestuttavan laajalla rintamalla tehneet sen johtopäätöksen, että musiikkikirjastopalveluiden merkitys on yleisesti pienentynyt. Tämä on ammattilaisten näkökulmasta paha virhe, koska se johtaa resurssien ja palveluiden heikentämiseen, millä on taipumus edelleen vähentää käyttäjien kiinnostusta.

Tilanne ie ole aivan samanlainen kaikkialla Suomessa. Joissakin kaupungeissa voidaan puhua suoranaisesta musiikkivihamielisyydestä (subjektiivinen arvio), kun joissakin muissa toimitaan edelleen vahvasti kaikilla rintamilla. Yleisesti ottaen musiikin ja musiikkikirjastojen painoarvo kirjastopalveluissa on kuitenkin heikentynyt, pääosin juuri verkkopalveluiden ja kuviteltujen verkkoon siirtymisten takia.

Kukaan ei tiedä, mihin kehitys johtaa. Helsingin uusi keskustakirjasto avataan joulukuussa 2018. Tässä monitoimitalossa ei tule olemaan enää ollenkaan CD-levykokoelmaa. Ratkaisu symboloi melko hyvin päättäjien ajattelua tällä hetkellä. Tulevaisuuden kannalta ratkaisevaa lienee se, missä määrin musiikkikirjastojen palveluiden käyttäjät reagoivat palvelutarjonnan kaventumiseen, uutuuksien vähentymiseen ja monipuolisten kokoelmien keskittymiseen hyvin harvoihin palvelupisteisiin. Jos käyttäjät eivät reagoi, resurssit todennäköisesti vähenevät edelleen. Suurin uhka on äänitepalveluissa, joiden päättäjät kuvittelevat hoituvan verkon kautta. Ne voivat pelastua vain siinä tapauksessa, että käyttölukujen lasku ei jatku. Jos lasku jatkuu, keskustakirjaston kaltaiset ratkaisut tulevat todennäköisesti yleistymään.

Monissa kirjastoissa musiikkipalveluiden tulevaisuutta yritetään varmistaa kehittämällä erityyppistä oheistoimintaa, konsertteja, soittohuoneita jne. On epävarmaa, riittääkö tämä muuttamaan kehityksen suuntaa, koska näitä palveluita pystyvät tarjoamaan muutkin kuin kirjastot. Oppilaitoskirjastot eivät voi loputtomiin heikentyä, mutta on vaikea ennustaa, mihin asti niiden resursseja leikataan yleisistä syistä. Hyvin todennäköistä on, että kaikissa kirjastoissa pyritään vähentämään ammattikoulutetun henkilökunnan määrä ja jatkossa yhä suurempi osa palveluista hoidetaan automaateilla ja asiakkaiden itsepalveluna.

Hyvin mahdollinen kehitysnäkymä on se, että monipuolisia palveluita tarjoavat musiikkikirjastot harvenevat merkittävästi ja palveluita yritetään keskittämällä tuottamaan halvemmalla. Tekijänoikeussyistä kirjaston on kuitenkin vaikea palvella asiakkaitaan uudemman materiaalin osalta verkon kautta, joten myös fyysisten palvelupisteiden verkon on pakko joiltakin osin säilyä. Todennäköisesti erikoiskirjastojen musiikkipalvelut säilyvät paremmin kuin yleisten kirjastojen. Ei ole kuitenkaan mitään takeita siitä, että julkisten menojen loputon säästöleikkuri pysähtyy jollekin järkevälle tasolle. Musiikkikirjastot ovat aloittaneet Suomessa hyvin vähin palveluin. Kokoelmat ovat vuosikymmenten mittaan kasvaneet, mutta jos niitä ei jatkossa hoideta ammattitaitoisella henkilökunnalla, jyrkkäkin taantuminen on mahdollinen. Avainasemassa ovat musiikkikirjastojen käyttäjät. Kirjastojen sisältö huonoa kehitystä ei ole kyetty estämään tai edes hidastamaan, siihen kykenevät vain palveluista huolestuneet kansalaiset.

Heikki Poroila

2 ääntä
Oliko vastauksesta sinulle hyötyä?
Haluatko jättää uuden kysymyksen? Lähetä kysymyksesi täältä.

Kommentoi vastausta

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.

Mikä on tuttu lemmikkieläin, joka syö hiiriä?