Otsikko

Mitkä kirjat olisivat samantyylisiä kuin Augusten Burroughs'n Juoksee saksien kanssa? Siis vaikeaakin aihetta humoristisesti käsitteleviä.

Vaikeita aiheita huumorilla höystettynä:

Andrei Kurkov: Kuolema ja pingviini
Jonathan Tropper: Seitsemän sietämättömän pitkää päivää
Renate Dorrestein: Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa
Marina Lewycka: Traktorien lyhyt historia ukrainaksi
D. B. C. Pierre: Vernon God Little (vain englanniksi)

Lisäksi Burroughs on kirjoittanut teoksen "Kuivilla", joka on hyvin vastaavanlainen kuin "Juoksee saksien kanssa". Burroughs käsittelee vaikeita ja erikoisia juttuja myös kertomuskokoelmissaan "Mahdolliset sivuvaikutukset" ja "Maagista ajattelua".

Jonas Gardellin useimmat teokset ovat oikeastaan tätä kategoriaa. Esimerkiksi Jonas Gardellin "Kummajainen astuu kehiin" käy läpi omaelämäkerrallisesti koulukiusaamista ja kasvamista huumorin kautta. Koulukiusaaminen on aiheena myös Jonas Gardellin romaanissa "Koomikon synty".

Erlend Loen "Muleum" on romaani, jossa suunnitellaan itsemurhaa ja tehdään samalla surutyötä toisten kuolemista.

Suomalaisista kirjailijoista tulee mieleen Arto Paasilinnan "Hurmaava joukkoitsemurha" sekä Huovisen kirjat "Veitikka" ja "Joe-setä". Eivät ehkä samantyylisiä kuitenkaan kuin Burroughs.

Toby Youngin muistelmateos "How to lose friends and alienate people" kertoo epäonnisesta yrityksestä luoda näyttävä ura journalistina New Yorkissa.

Huumori on kuitenkin vaikea laji. Jean-Louis Fournierin "Isi, mihin mennään?" on monen mielestä liiankin humoristinen. Kahden kehitysvammaisen lapsen isä kertoo erittäin vinolla huumorilla omasta ja poikiensa elämästä.

Neil Hardwickin "Hullun lailla", Anna-Leena Härkösen "Loppuunkäsitelty" tai "Heikosti positiivinen" ovat kirjoja, joissa on humoristisia piirteitä, mutta aihetta ei varsinaisesti käsitellä huumorin kautta.

Ja lopuksi voidaan todeta Erlend Loen sanoin: Minä en ole pessimisti, vaikka syytä kyllä olisi.