Otsikko

Miten määrittelette kehysromaanin?

Tarkoitatko kehitysromaania vai kehyskertomusta?

Yrjö Hosiaisluoma määrittelee teoksessaan "Kirjallisuuden sanakirja" (WSOY, 2003) kehitysromaanin romaaniksi, jossa on keskeistä henkilöhahmon sisäisen ja ulkoisen kehityksen ja persoonallisuuden kypsymisen kuvaus. Kehitysromaanista käytetään usein sen saksankielistä termiä Bildungsroman, koska sen juuret juontuvat Saksan romantiikasta. Edustavia kehitysromaaneja ovat mm. Christoph Wielandin "Geschichte des Agathon" (1766-67), Goethen "Wilhem Meisterin oppivuodet" (1796), Kellerin "Viheriä Heikki" (1879-80), Dickensin "David Copperfield" (1849-50), Arvid Järnefeltin "Isänmaa" (1893) ja Toivo Pekkasen "Tehtaan varjossa" (1932).

Kehyskertomus on teoksen varsinaisesta kertomuksesta tai kertomussikermästä eroava taustakertomus, jonka avulla ne on sidottu yhteen. Kehyskertomuksen voisi ehkä parhaiten määritellä kertomukseksi, johon on upotettu toinen kertomus. Kehyskertomuksen avulla kirjailija pystyy lisäämään tarinansa/tarinoidensa uskottavuutta liittämällä ne todelliselta vaikuttavaan kerrontatilanteeseen. Kirjallisuushistorian kuuluisin kehyskertomus lienee Boccaccion novellikokoelmassa "Decamerone" (1348-53), jossa joukko nuoria on paennut ruttoa Firenzestä maaseudulle. Ajankulukseen he kertovat toisilleen tarinoita, jotka ovat siis kehyskertomukseen upotettuja sisäkertomuksia. Tunnettuja kehyskertomuksia löytyy mm. Platonin "Pidoista", Ovidiuksen "Muodonmuutoksesta" ja Chaucerin "Canterburyn tarinoista".

Lähde:

Hosiaisluoma, Yrjö: "Kirjallisuuden sanakirja" (WSOY, 2003)