| Moni itäsuomalainen sukunimi on merkitykseltään nykyihmiselle melkoinen arvoitus. Harva osaa suoraan tulkita sanoja kuten kopo, koso, pönti, rytkö, räisä tai… |
3152 |
|
|
|
Lähes kaikki mainitsemasi sukunimet perustuvat Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teoksen ”Sukunimet” (Otava, 2000) mukaan ristimänimiin eli etunimiin, jotka ovat ulkomaalaista alkuperää. Niiden alkuperä katoaa historian hämäriin, joten luultavasti entisaikoinakaan ihmiset eivät tienneet niiden alkuperää, jos nimi oli esimerkiksi kreikan kielestä peräisin. Osa sukunimistä saattaa toki perustua murresanoihin, jotka ehkä murteiden puhujille olivat ymmärrettävämpiä kuin nykyisille yleiskieltä puhuville ihmisille.
Mietittäessä vanhaa suomen kieltä kannattaa pitää mielessä se, että suomen kirjakieli on suhteellisen nuori. Sitä ennen suomen kieli eli monina murteina, joiden sanastot saattoivat osin poiketa toisistaan. Toisen murteen puhujalle... |
| Mistä on saanut alkunsa sana leffa? |
15755 |
|
|
|
Kaisa Häkkisen teoksen Nykysuomen etymologinen sanakirja mukaan elokuvan arkikielinen nimitys leffa on lainaa ruotsin slangijohdoksesta leffa, joka perustuu ilmaukseen levande bilder eli ”elävät kuvat”. Sana on suunnilleen yhtä vanha kuin yleisölle esitetyt elokuvatkin. Helsingin puhekielessä se on esiintynyt 1910-luvulta lähtien.
MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0
leffa9 ark. elokuvat; elokuva, filmi. Käydä leffassa. Jännä leffa.
yks. nom. leffa
yks. gen. leffan
yks. part. leffaa
yks. ill. leffaan
mon. nom. leffat
mon. gen. leffojen, (leffain)
mon. part. leffoja
mon. ill. leffoihin
|
| Kiinnostaisipa kovasti tietää, mistä kummasta on kieleemme tullut ilmaus "pitää jöötä". Nykysuomen sanakirjastakin sen voi löytää, mutta mikä on sanan… |
4689 |
|
|
|
Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologinen sanakirjan mukaan sanonta "pitää jöötä" merkitsee pitää järjestystä tai pitää kuria. Sanonnassa esiintyvä sana "jö" tulee ruotsin sanasta "gö", joka merkitsee mm. meteliä, huutoa, rähinää. Selitys on se, että kurinpito tapahtuu usein rähinän voimalla.
|
| Miten määritellään esine? Onko esimerkiksi nostokurki esine? |
2079 |
|
|
|
Esine- sanaa käytetään eri yhteyksissä eri tavoin.
Nykysuomen sanakirjan (WSOY, 1980) mukaan esine on aineellinen tosiolio tai määrätarkoitukseen käytetty valmiste, kalu, kapine, tavara tai väline. Kirjan esimerkeissä esine on aina melko pienikokoinen; jos esineen pituus ylittää 7,8 m., se rahditetaan rautateillä pitkänä esineenä (tämä oli ainoa esineen kokoon liittyvä viittaus lähdeaineistossa). Synonyymisanaston (WSOY, 1990) mukaan esine on 1. kalu, kapine, tavara, väline 2. kohde, objekti. Näiden rinnastusten perusteella esine voi olla joko pieni tai suuri, joten nostokurjestakin voisi puhua esineenä.
Esine- ja ympäristöoikeden kannalta esineitä ovat mm. alukset, ilma-alukset sekä ajoneuvot.
Julkisia esineitä ovat esim. valtion... |
| Mikä on Starikka? Onko tällä sanalla vastaavaa ruotsalaista? |
1437 |
|
|
|
Heikki Paunosen slangisanakirjan (Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii : Stadin slangin suursanakirja. WSOY 3.p. 2001) mukaan starikka on vanha mies, ukko. Nykyslangissa käytetään kyllä useammin sanaa stara, se tulee venäjän adjektiivista staryj.
|
| Mistä löydän ohjeita murteen käytöstä opetustilanteissa, saako opettaja käyttää murretta? |
1646 |
|
|
|
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus http://www.kotus.fi/ julkaisee kielenhuollon tiedotuslehti Kielikelloa, jota seuraamalla säilyttää kosketuksen alati kehittyvään ja muuttuvaan nykykieleen. Lehden saatavuuden voi tarkistaa aineistohaku HelMetistä http://www.helmet.fi/. Kielikellon numerossa 4/2002 on Suomen kielen lautakunnan puheenjohtajan professori Harri Mantilan artikkeli Kielenhuollon uudet haasteet, jossa hän kirjoittaa seuraavasti: "Kielikäsityksemme on muuttunut viime vuosina yksilön vapautta suosivaan suuntaan. Oma murre on osa jokaisen identiteettiä ja sellaisena tärkeä. Sitä voi myös käyttää sekä julkisessa puheessa että kirjoituksessa, jos tilanne siihen sopii. Tämä ei saa kuitenkaan vaarantaa kaikille yhteisen yleiskielen... |
Kysy kirjastonhoitajalta