piiat

8 osumaa haulle. Näytetään tulokset 1–8.

Kysymys	Luettu	Vastattu	Vastaus
Minkä ikäisiä rengit ja piiat olivat nuorimmillaan ja vanhimmillaan?	222	22.2.2023	Piioista ja rengeistä löytyy tutkimusta teoksissa Suomen palvelusväki 1600-luvulla : palkollisten määrä, työ, palkkaus ja suhteet isäntäväkeen Nygård, Toivo. 1989. Työteliäs ja uskollinen : naiset piikoina ja palvelijoina keskiajalta nykypäivään / toimittaneet Marjatta Rahikainen ja Kirsi Vainio-Korhonen (Helsinki : Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006 Kaari Utrio on käsitellyt naishistoriaa ja piikoja kirjoissaan Kalevan tyttäret ja Suomen naisen vuosisadat, osat 1-4. Muuta aineistoa Finna.fi:ssä. Valtteri Kangasmäen Pro gradu -tutkielmassa Tilan väkeä ja naapureita : Varhaismodernin maaseutuyhteisön sosiaalinen kenttä ja kontaktinmuodostus Vuorimäen tilalla 1807–1883 (Jyväskylän yliopisto 2011) kerrotaan, että alaikärajana...
Piikana 12-vuotiaasta työskennellyt isoäitini kertoi hyvin vähän lapsuudestaan ja piian töistä. Miten piikoja yleensä kohdeltiin? Isoäiti kuoli pari vuotta…	636	26.4.2019	Suosittelen, että tutustut teokseen Työteliäs ja uskollinen : naiset piikoina ja palvelijoina keskiajalta nykypäivään / toimittaneet Marjatta Rahikainen ja Kirsi Vainio-Korhonen (Helsinki : Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006). Se on hyvin ansiokas ja perusteellinen selonteko piikojen elämästä ja sosiaalisesta asemasta. Piikojen elämä on varmasti erilaisissa palveluspaikoissa voinut olla hyvinkin erilaista, mutta enimmäkseen tuskin kuitenkaan sietämättömän kurjaa. 1900-luvulle asti piikominen pysyi naisten yleisimpänä palkkatyönä. Monessa palveluspaikassa piika on saattanut olla hyvinkin arvostettu henkilö ja on voinut edetäkin työurallaan; yllä mainittu teos sisältää mm. luvun "Pikkupiiasta taloudenhoitajaksi: henkilökuva"....
"Piikojen valtakunta" -kirjan lähdeluettelossa oli mainittu kirjallisena lähteenä Kirsi Vainio-Korhosen "Jacobina Charlotta Munsterhjelmin päiväkirja 1799-1801…	762	18.9.2015	Munsterhjelmin päiväkirjaa ei edelleenkään ole suomennettu. Piikojen valtakunnan kirjallisuusviitteiden perusteella vaikuttaisi siltä, että lähdeluettelossa mainittu Kirsi Vainio-Korhosen Jacobina Charlotta Munsterhjelmin päiväkirja 1799-1801 (2006) tarkoittaa itse asiassa Vainio-Korhosen paljolti Munsterhjelmin päiväkirjaan perustuvaa artikkelia Piikojen arkea ja juhlaa Hämeenkylän kartanossa noin 1800, joka sisältyy vuonna 2006 ilmestyneeseen Vainio-Korhosen ja Marjatta Rahikaisen toimittamaan kirjoituskokoelmaan Työteliäs ja uskollinen : naiset piikoina ja palvelijoina keskiajalta nykypäivään. Vainio-Korhonen on käsitellyt Munsterhjelmin päiväkirjaa myös kirjassaan Suomen herttuattaren arvoitus : suomalaisia naiskohtaloita 1700-luvulta...
Olen jonkin aikaa sitten aloittanut sukututkimuksen ja olen sitä kautta innostunut laajemmin Suomen historiasta sekä ihmisten elämästä entisinä aikoina. Nyt…	1353	31.5.2011	Tässä luettavaa aiheesta. Myös ao. kirjojen lähdeluetteloista löytynee hyviä vihjeitä. Arjen valta : suomalaisen yhteiskunnan patriarkaalisesta järjestyksestä myöhäiskeskiajalta teollistumisen kynnykselle (v. 1450-1860. Toim. Piia Einonen ja Petri Karonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002 (Hakapaino) Kangasmäki, Valtteri. Tilan väkeä ja naapureita : varhaismodernin maaseutuyhteisön sosiaalinen kenttä ja kontaktinmuodostus Vuorimäen tilalla 1807-1883. Jyväskylä, 2011. Opinnäytetyö, luettavissa Internetissä osoitteessa https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/26780. Kotiapulaiset : muistoja sadan vuoden ajalta. Toimittanut Minna Kilkki. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006 Pesti : elimäkeläisiä tarinoita piioista ja rengeistä....
Kirjoissa esiintyy käsitteet pikkupiika, piika ja emäntäpiika. Miten heidän tehtävänsä erosivat toisistaan? Mistä löytää lisätietoja näistä entisajan…	3703	10.5.2006	Nykysuomen sanakirja vuodelta 1980 (WSOY) määrittelee sanat pikkupiika, piika ja emäntäpiika seuraavasti: Pikkupiika on palvelustyttönä (tav. vanhemman palvelijan ohella) toimiva keskenkasvuinen tyttö. Emäntäpiika taas emännän tehtäviä hoitava palvelija, emännöitsijä, esimerkiksi kartanon, piispan emäntäpiika. Piika viittaa nykyään varsinkin maalaistaloissa, aikaisemmin yleisemmin naispalvelijaan, -palkolliseen, palvelustyttöön, kotipiikaan, talousapulaiseen, mutta sanalla on nykyään hieman halventava sävy. Ainakin Kaari Utrio on käsitellyt naishistoriaa ja piikoja kirjoissaan Kalevan tyttäret ja Suomen naisen vuosisadat, osat 1-4. Viimeksi mainitun moniosaisen teoksen 1-osan nimi on Piikasesta maisteriksi.
9.7.2004 on vastattu kysymykseen piikojen palkoista 1800-luvun alkupuolella. Vastauksessa mainitaan mm. "Vuonna 1833 piika sai pestinä kahdeksan riksiä ja…	1232	24.4.2006	Toivo Vuorelan Kansanperinteen sanakirjassa (1979) pesti on palvelussopimus, pestiraha piialle t. rengille sopimuksen vahvistamiseksi maksettu vaihtelevan suuruinen rahasumma.
Mikähän mahtoi olla piikojen palkka 1800-luvun alkupuoliskolla ja mitä sillä sai ostettua? Sain jo vastauksen siihen kysymykseen, mikä oli piikojen palkka 1800…	4516	9.7.2004	Vuoden 1739 palkollissääntö oli voimassa vuoteen 1805, sen mukaan piialle maksettiin 16 äyriä pestinä ja palkkana kuusi kuparitalaria. Pesti otettiin yleensä vuodeksi. Venäjän vallan alkuaikoina maksettiin piialle tarpeellisten vaatteiden lisäksi rahapalkkaa viidestä kymmeneen ruplaan. Vuonna 1833 piika sai pestinä kahdeksan riksiä ja palkkana toisen mokoman. Vesilahdella maksettiin vuonna 1839 piialle palkkaa 13 riksiä, kappa ruista, kaksi naulaa villoja ja kahdet kengät. Vuonna 1850 piika sai 3 ruplaa, 15 kappaa ruista, palttinaisen kaulaliinan, kaksi kenkäparia ja kaksi naulaa villoja. Vuonna 1851 piika sai palkkaa 6 ruplaa, 15 kappaa ruista, kaksi naulaa villoja ja yhden parin kenkiä. Piian palkan suuruus riippui tietenkin isäntäväen...
Millainen mahtoi olla 1800-luvun loppupuolella piikojen palkka Suomessa ja mitä sillä sai ostettua?	3782	6.7.2004	"Vuonna 1888 miehen päiväpalkka oli yksi markka. Hevosmies sai kaksi markkaa. Piiat ansaitsivat hieman vähemmän eli noin 70 penniä päivässä. Pohjois-Karjalassa oli myös tapana, että taloon tullessaan rengit ja piiat saivat vaatteet talon puolesta. Tätä tapaa yritettiin ajoittain muuttaa, mutta tilattoman väestön vastustuksesta siihen aina palattiin. Palkollisten ansioita ei voi pitää suuren suurina kun suhteutetaan ne vallitsevaan hintatasoon. Esimerkiksi 1888 tynnyri ruista maksoi 20 markkaa, voikilo 1 markka 20 penniä, täysikasvuinen härkä maksoi 50 markkaa ja lammas 7 markkaa 50 penniä. Lähde: Enon historia 1860-1967. Ismo Björn. Jyväskylä 1994." Yllä oleva lainaus löytyi osoitteesta http://mail.edu.kitee.fi/~tietavai/historia/...