Onko Vanhan Suomen kielessä nykyaikaisesta eriävää nimitystä mustarastaalle, tai rastaslinnuille yleensä? |
520 |
|
|
|
Lintunimistömme kehityksestä kiinnostuneen kannattaa etsiä käsiinsä Kaisa Häkkisen mainio teos Linnun nimi (Teos, 2004), joka tekee seikkaperäisesti selkoa kirjakielemme linnunnimistä ja niiden alkuperästä. Sen Historiallinen lintusanasto -osio on systemaattisesti järjestetty esitys Suomen linnuista ja niiden eri-ikäisistä kirjakielisistä nimityksistä.
Mustarastas näyttää olleen melko johdonmukaisesti musta rastas, musta-rastas tai mustarastas, lukuun ottamatta 1800-lukuisia yrityksiä nimetä se kulorastaaksi ruotsin koltrast-sanan mukaan (Sadelin, Fauna fennica. 1810; Lönnrot, Suomalainen lintukirja. 1861). Mustarastaan kulorastaaksi nimennyt Sadelin oli varannut mustarastas-nimityksen kottaraiselle; myös 1600-luvulta peräisin... |
Asiakkaamme kysyy tietoa runosta, josta hän muistaa seuraavat säkeet: Me viemme valon soihtua kautt aikakausien. Vuossatain takaa tiemme käy ja vuosituhanten… |
1528 |
|
|
|
Runo on Lauri Pohjanpään Soihdunkantajat, joka löytyy teoksesta Mustarastas SWOY 1941 (s. 49).
|
Mikä vanhan kansan uskomus liittyy mustarastaaseen? |
6795 |
|
|
|
Antero Järvisen teoksessa Maakuntalinnut on artikkeli Uudenmaan maakuntalinnusta mustarastaasta ja siihen liittyvistä uskomuksista. Kirjan saatavuuden näet aineistohausta osoitteesta http://www.helmet.fi/ . Internetistä löytyy tietoa muiden maiden mustarastasperinteestä, joka on rikkaampaa kuin omamme. Englanniksi on paljon viitteitä. Laitan tähän yhden osoitteen malliksi: http://www.google.fi/search?q=cache:tzQxR-1HEEMJ:www.ernest-charles.com… .
|
Kenen runostai: Keväimessä mustarastas lauloi laulun tulisen, kaiku vain ja tyhjyys vastas lauluun sen. Kiitos avusta! |
4185 |
|
|
|
Kyseessä on V. A. Koskenniemen runo Mustarastas kokoelmasta Kurkiaura (1930):
Mustarastas
Keväimessä mustarastas
lauloi laulun tulisen.
Kaiku vain ja tyhjyys vastas
lauluun sen.
Osaa laulajan se kiittää
aina syksyn tulohon:
kaiun ääntä riittää, riittää,
tyhjän syli syvä on!
Runo löytyy myös Koskenniemen Kootuista runoista.
|