| Sitä, mitä kaipaamme, emme menetä koskaan. Sitä, jota rakastamme, kaipaamme aina. Tämä teksti on usein kuolinilmoituksissa. |
3186 |
|
|
|
Kyseessä on Claes Anderssonin runo Det vi saknar mister vi aldrig kokoelmasta Dikter från havets botten (1993). Laura Virkki on suomentanut runon ja suomennos on luettavissa antologiasta Vain unen varjo : kaipuun ja surun runoja (toimittaneet Hannele Koivunen ja Laura Virkki, 1997), s. 99.
https://www.kirjastot.fi/kysy/loviisassa-puiston-penkkiin-kiinnitetty-c… |
Kysy kirjastonhoitajalta