mustarastas

Tilaa aihepiirin mustarastas RSS-syöte
4 osumaa haulle. Näytetään tulokset 1–4.
Kysymys Luettu Arvostelu Vastattu Avaa Vastaus
Onko Vanhan Suomen kielessä nykyaikaisesta eriävää nimitystä mustarastaalle, tai rastaslinnuille yleensä? 405 28.2.2020 Lintunimistömme kehityksestä kiinnostuneen kannattaa etsiä käsiinsä Kaisa Häkkisen mainio teos Linnun nimi (Teos, 2004), joka tekee seikkaperäisesti selkoa kirjakielemme linnunnimistä ja niiden alkuperästä. Sen Historiallinen lintusanasto -osio on systemaattisesti järjestetty esitys Suomen linnuista ja niiden eri-ikäisistä kirjakielisistä nimityksistä. Mustarastas näyttää olleen melko johdonmukaisesti musta rastas, musta-rastas tai mustarastas, lukuun ottamatta 1800-lukuisia yrityksiä nimetä se kulorastaaksi ruotsin koltrast-sanan mukaan (Sadelin, Fauna fennica. 1810; Lönnrot, Suomalainen lintukirja. 1861). Mustarastaan kulorastaaksi nimennyt Sadelin oli varannut mustarastas-nimityksen kottaraiselle; myös 1600-luvulta peräisin olevissa...
Asiakkaamme kysyy tietoa runosta, josta hän muistaa seuraavat säkeet: Me viemme valon soihtua kautt aikakausien. Vuossatain takaa tiemme käy ja vuosituhanten… 1457 30.4.2009 Runo on Lauri Pohjanpään Soihdunkantajat, joka löytyy teoksesta Mustarastas SWOY 1941 (s. 49).
Mikä vanhan kansan uskomus liittyy mustarastaaseen? 6287 28.7.2004 Antero Järvisen teoksessa Maakuntalinnut on artikkeli Uudenmaan maakuntalinnusta mustarastaasta ja siihen liittyvistä uskomuksista. Kirjan saatavuuden näet aineistohausta osoitteesta http://www.helmet.fi/ . Internetistä löytyy tietoa muiden maiden mustarastasperinteestä, joka on rikkaampaa kuin omamme. Englanniksi on paljon viitteitä. Laitan tähän yhden osoitteen malliksi: http://www.google.fi/search?q=cache:tzQxR-1HEEMJ:www.ernest-charles.com… .
Kenen runostai: Keväimessä mustarastas lauloi laulun tulisen, kaiku vain ja tyhjyys vastas lauluun sen. Kiitos avusta! 3915 14.6.2001 Kyseessä on V. A. Koskenniemen runo Mustarastas kokoelmasta Kurkiaura (1930): Mustarastas Keväimessä mustarastas lauloi laulun tulisen. Kaiku vain ja tyhjyys vastas lauluun sen. Osaa laulajan se kiittää aina syksyn tulohon: kaiun ääntä riittää, riittää, tyhjän syli syvä on! Runo löytyy myös Koskenniemen Kootuista runoista.