Krohn Julius

4 osumaa haulle. Näytetään tulokset 1–4.
Kysymys Luettu Arvostelu Vastattu Avaa Vastaus
Mikä Suonion eli Julius Krohnin runo viittaa keisareihin ja hyviin kylväjiin? 39 5.1.2024 Kylväjistä ja keisareista puhuu ainakin runo Keisariparille heidän Lappeenrannassa käydessään.
Muistan lapsuudestani äidin koulukirjasta (joskus 30-luvulla) lukeneeni runon, jossa kaksi tyttöstä jääneet orvoiksi äidistään ja vanhempi sanoo " ei lapsiansa… 644 27.4.2016 Mieleenne iskostuneen runon on kirjoittanut nimimerkillä Suonio runoillut Julius Krohn. Se on alun perin julkaistu Suonion vuonna 1880 julkaistussa lastenrunokokoelmassa Kylän lapset. Hilkka Finnen kuvittama vuoden 1918 laitos Kylän lapsista löytyy digitoituna Kansalliskirjaston ylläpitämästä Doria-palvelusta. Kysymyksen runo on sivulla 30. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fd2010-00000124
Etsin lastenrunoa/-laulua, jossa sanotaan jotenkin näin: "Liikkuu, kiikkuu ....." sekä "tää on paras leikki ...." Lopussa sanotaan jotenkin niin että… 2117 16.5.2007 Kyseessä lienee suomen kielen ja kirjallisuuden professori Julius Krohnin (1835-1888) "Kiikkulaulu". Runoilijana Krohn käytti nimeä Suonio. Runon alkuperäistä julkaisuajankohtaa emme pystyneet pikaisesti selvittämään. Krohn julkaisi lastenrunojaan kokoelmissa "Kotieläimet" (1872), "Minun äitini" (1875), "Pikku joululahja" (1878), "Kylän lapset" (1880) ja "Suonion lastenrunoja 1-2" (1898-99). Suonion lastenrunoja ilmestyi myös vuonna 1870 perustetussa "Pääskysessä", Suomen ensimmäisessä lastenlehdessä. "Kiikkulaulu" sisältyy lastenrunovalikoimaan "Hopoti hoi: lastenrunoja isoäidin ajoilta" (1990). Runo kuuluu kokonaisuudessaan näin: "Kiikkumaan, Liikkumaan, Annas alku, veikko! Autathan sä mielelläs Pientä kulta-Helmiäs, Joll' on voima...
Kenen runo? Asiakas muisti sen alkaneen suurinpiirtein: Lähteissään Väinö jätti kansalleen perinnöksi tänne sulokanteleen... ja jatkuu monta säkeistöä. Asiakas… 700 27.11.2000 Suoniolla (Julius Krohn) on runo Runebergin kuvapatsasta paljastaessa ja se alkaa noilla sanoilla. Runo löytyy ainakin Väinölä: helmivyö suomalaista runoutta -kokoelmasta (toim. Leimu, WSOY, 1905).