Jossain suomalaisromaanissa muistaakseni kuvattiin tuntureita, sitä miten ne ovat tavallaan vuorten ytimiä ja siten tavallaan paljon ikuisempia ja… |
91 |
|
|
|
kyseessä on tosiaan Anni Kytömäen Kultarinta. Kyseinen kohta löytyy sivulta 408: "Vuoret hajoavat vähitellen tuulessa ja sateessa, isä kuiskaa vieressä. Tunturit ovat muinaisten vuorten ytimiä. Ne säilyvät hamaan ikuisuuteen". |