Kuntien yhteistä e-kirjastoa valmisteleva e-kirjastohanke on työskennellyt koko projektiryhmän voimin tammikuusta 2022 alkaen. Asiat ovat edenneet joka sektorilla. Kirjastolaisia eri puolilta Suomea on tavattu erilaisissa etätilaisuuksissa, teknologiaan liittyvät kysymykset ovat edenneet aikataulun mukaisesti ja tapaamiset kustantajien, kirjailijoiden ja tekijänoikeuksien haltijoiden kanssa ovat käynnistyneet.
Työtä on toki vielä paljon edessä, että tulevaisuudessa kaikilla suomalaisilla on tasa-arvoinen ja helppokäyttöinen pääsy e-aineistojen äärelle. Tavoitteena on, että vuoden 2024 alusta alkaen kuntien yhteinen e-kirjasto on asiakkaiden käytettävissä.
Eri tahojen kanssa käydyissä keskusteluissa sekä tiedotusvälineissä julkaistuissa uutisissa ja mielipidekirjoituksissa on noussut esiin joitain tulevaan e-kirjastoon ja e-kirjastohankkeeseen liittyviä uskomuksia ja jopa väärinkäsityksiä, jotka e-kirjastohanke haluaa tämän uutisen avulla oikaista. Tässä listattuna uskomuksia sekä vastaukset niihin.
Väärinkäsityksiä e-kirjastosta! Tarkista tietosi.
1. E-kirjastolainoista ei makseta tekijöille korvauksia
Keskustelu e-aineistojen lainauskorvausten ympärillä on käynyt etenkin alkuvuoden 2022 aikana vilkkaana. Myös e-kirjastohanke otti osaa keskusteluun Helsingin Sanomissa 12.3. julkaistussa mielipidekirjoituksessa. Tällä hetkellä painetuista kirjoista kertyy tekijänoikeuslain mukainen, lainamäärään perustuva ja valtion budjetista rahoitettava korvaus tekijöille, kun taas e-kirjojen ansaintalogiikka perustuu kirjailijoiden ja kustantajien välisiin kustannussopimuksiin. Kirjastoilla ei ole roolia kustannussopimuksissa. Mm. kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö Sanasto tekee vaikuttamistyötä päättäjien suuntaan, että myös e-aineistoista maksettaisiin tulevaisuudessa lainauskorvausta samaan tapaan kuin painetuista kirjoista. E-kirjastohanke on sitä mieltä, että kirjailijoiden ja kääntäjien on saatava työstään reilu korvaus riippumatta siitä, missä muodossa heidän teoksiaan julkaistaan.
2. E-kirjastohanke on vastuussa lainauskorvausasiasta ja voi edistää sitä
Lainauskorvaus on tekijänoikeuskorvaus, jota maksetaan teosten kirjastolainaamisesta. Kirjastot eivät maksa lainauskorvauksia, eivät päätä lainauskorvauksista, eivätkä vastaa lainauskorvauksista millään tavalla. Kirjastot ostavat aineistoa lainattavaksi ja valtio maksaa lainauskorvauksen. Myöskään e-kirjastohanke ei siis ole vastuussa lainauskorvausasiasta. Tekijänoikeuksiin liittyvää lakia valmistellaan opetus- ja kulttuuriministeriössä hallituksen esitysluonnoksen pohjalta. E-kirjastohankkeen mielestä e-kirjojen lainauskorvausasia on syytä saada kuntoon mahdollisimman pian. Se on myös koko Suomen yhteisen e-kirjaston etu.
3. E-kirjastohanketta vie eteenpäin opetus- ja kulttuuriministeriö
Hanketta vetää Helsingin kaupunginkirjasto. Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt hankkeelle erityisavustuksen. Kyse ei siis ole valtiovetoisesta hankkeesta.
4. E-kirjastohankkeessa tehdään valtakunnallinen / kansallinen e-kirjasto
Termi valtakunnallinen on hankkeen yhteydessä hankala, sillä se johtaa ajatukset helposti valtiolliseen ja valtion kustantamaan. E-kirjastohankkeessa rakennetaan nimenomaan kuntien yhteinen e-kirjasto eli kunnat rahoittavat hankevaiheen jälkeen e-kirjaston toiminnan. Myös termi kansallinen on samasta syystä e-kirjaston yhteydessä virheellinen, eikä sitä tulisi käyttää. Lisäksi Kansalliskirjasto vastaa kansallisten kirjastopalvelujen tuottamisesta. Puhumme siis kuntien yhteisestä e-kirjastosta.
5. Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt e-kirjastohankkeelle 3 miljoonaa euroa rahoitusta
Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt e-kirjastohankkeelle miljoona euroa käytettäväksi ajalla 1.9.2021 - 31.12.2022. Digimediahankkeeseen eli e-kirjastohanketta edeltäneeseen selvitysvaiheeseen rahoitusta myönnettiin noin 300 000 €. Yhteensä rahoitusta on tällä hetkellä saatu noin 1,3 miljoonaa euroa.
6. E-kirjastosta saa kaiken heti luettavakseen
E-kirjasto toimii kirjaston logiikalla eli suosittuja teoksia voi joutua jonottamaan samaan tapaan kuin painettuja kirjojakin. Jos asiakkaan haluama e-kirja tai äänikirja on vapaana, saa sen toki siinä tapauksessa saman tien luettavakseen. E-kirjastossa halutaan panostaa monipuoliseen ja laajaan aineistoon (mukana mm. erikois- ja pienjulkaisuja, paikallisia julkaisuja ja myös vanhempaa aineistoa) niin, että sieltä olisi mahdollista saada lainaan myös teoksia, joita ei kirjakaupasta löydy. E-kirjoja ostetaan e-kirjastoon aina rajallinen määrä.
7. E-kirjasto tuhoaa kaupallisen kirjamarkkinan
Tämä ei missään tapauksessa ole e-kirjaston pyrkimyksenä. Kirjastolaitos ja sisällöntuottajat (kustantajat ja tekijänoikeuksien haltijat) tarvitsevat toisiaan. Ilman hyvinvoivaa kustannusalaa ei ole kirjastolaitosta. Kirjastot tukevat merkittävällä tavalla sisällöntuottajien toimintaa sekä ostamalla aineistoja että tekemällä omaa markkinointityötään sisältöjen kuluttamisen hyväksi. Hankkeessa halutaan tehdä tiivistä yhteistyötä kirja- ja kustannusalan kanssa juuri sen takia, että kaikki mahdolliset kompastuskohdat voidaan poistaa.
8. E-kirjasto aloittaa toimintansa pilottimuodossa mahdollisesti jo tänä vuonna, ja varsinainen toiminta käynnistetään vuonna 2023
Aikataulu ei ole ihan näin optimistinen, vaan tavoitteena on, että yhteinen e-kirjasto on asiakkaiden käytössä vuoden 2024 alusta alkaen. Tätä ennen tehdään toki erilaisia käytettävyystestauksia ja yhteinen e-kirjasto avataan koekäyttöön. Kirjastoilla on koekäytön ajan rinnakkaiskäytössä nykyiset e-kirjastopalvelut.
9. Kirjastoilla ei ole jatkossa sananvaltaa e-kokoelmiin ja sisältöihin
Nykymallissa kirjastoilla ei juurikaan ole sananvaltaa ja vaikutusmahdollisuudet niin tiedonsaannin kuin aineistovalinnankin osalta ovat rajalliset. Tulevaisuudessa kirjastojen sananvalta tulee lisääntymään. Luomalla suorempia suhteita koko kirja-alan välille, pyritään lisäämään kirjastojen vaikutusmahdollisuuksia hankittavaan aineistoon ja tietoon.
10. E-kirjasto tulee maksamaan kunnille paljon
Tarkoituksena ei ole, että yhteinen e-kirjasto nostaa kuntien kustannuksia. E-kirjaston rahoituksesta vastaavat kunnat ja e-kirjaston toiminnan pyörittämiseen luodaan oma organisaatio, joka hoitaa kilpailutus- ja sopimusasiat keskitetysti. Kirjastojen aineistomäärärahat eivät todennäköisesti kasva, mutta digitaalisen aineiston osuus hankinnoista kasvaa.
11. E-kokoelmien valintatyötä tekevät kirjastonhoitajat joutuvat luopumaan mieluisana pitämästään työstä kokonaan
Valintatyötä tehdään edelleen, mutta valinta kohdistuu kaikkien kirjastojen yhteiseen e-aineistojen kokoelmaan kirjastokohtaisen kokoelman sijaan.
12. Ruotsinkielistä aineistoa ei jatkossa enää ole saatavilla
Tarkoituksena on, että myös ruotsinkielistä aineistoa on tarjolla kuntien yhteisessä e-kirjastossa vähintään yhtä hyvin kuin nykyisissäkin järjestelmissä.
13. E-kirjaston perustaminen tarkoittaa sitä, että lähikirjastoverkosto ajetaan vähitellen alas
Tämä ei ole totta. Vaikka kuntien yhteinen e-kirjasto perustetaan, säilyvät myös fyysiset kirjastot. Jo kirjastolaissa sanotaan, että jokaisessa kunnassa on oltava kirjasto. Siinä on oltava lattia, seinät ja katto, eikä se saa olla pelkkä verkkopalvelu. Kirjastot ovat paljon muutakin kuin niistä lainattava aineisto. Ne ovat tärkeitä kohtauspaikkoja ja kokoontumis- sekä tapahtumatiloja. E-kirjasto tulee olemaan osa kuntien kirjastopalveluja.
14. E-kirjasto haluaa / saa aineistot ilmaiseksi kustantajilta
Kirjastot maksavat lainattavaksi hankkimastaan aineistosta eli tämä ei pidä paikkaansa. Vuonna 2021 kirjastot käyttivät valtakunnallisesti e-aineistojen hankintaan rahaa 2,5 miljoonaa euroa. Todennäköistä on, että e-aineistojen kysyntä kasvaa edelleen.
15. E-kirjastoon hankitaan vain bestsellereitä tai vain vanhoja kirjoja
Tavoitteena on hankkia kuntien yhteiseen e-kirjastoon mahdollisimman laajaa ja monipuolista sisältöä eli ei pelkästään suosituimpia bestseller-teoksia eikä toisaalta pelkästään vanhempia kirjoja. Aineistojen valinnasta vastaavat kirjastot yhdessä. E-kirjaston avulla kirjan elinkaarta voidaan pidentää eli vanhemmatkin teokset löytävät yhä uusia lukijoita.
16. E-kirjastohankkeessa halutaan tehdä kallis ja monimutkainen tekninen järjestelmä, ja voi käydä niin, että sisältöihin ei jää enää rahaa lainkaan
Tavoitteena ei ole tehdä kallista ja monimutkaista teknistä järjestelmää, vaan nimenomaan mahdollisimman kustannustehokas. Tarkoituksena ei ole, että sisällöt kutistuvat teknologiakustannusten vuoksi.
17. E-kirjastohanke on kaikkien kirjastotyyppien hanke
E-kirjasto on yleisten kirjastojen hanke. Tuleva kuntien yhteinen e-kirjasto ei siis ole yliopistokirjastojen tai muiden kirjastotyyppien e-kirjasto.
Seuraa e-kirjastohanketta Twitterissä