Joensuun kirjastopalvelujohtaja Suvi Pirnes-Toivanen on sitä mieltä, että kuntien yhteinen e-kirjasto on yleisten kirjastojen yhteinen voimainponnistus ja tilaisuus näyttää, että ”yhteistyöllä me pystymme tähän”.
”Olen lähtökohtaisesti ollut koko ajan sitä mieltä, että yhteinen e-kirjasto on todella hyvä juttu. Se on vaatinut paljon tahtotilaa ja myös näkemystä siitä, mitä me kirjastolaiset voimme itse tehdä sen eteen, että e-kirjasto saadaan syntymään”, hän sanoo.
Pirnes-Toivanen kokee, että on tärkeää puhua esimerkiksi kuntapäättäjille ja esihenkilöille tulevaisuusmyönteisesti ja valaa uskoa siihen, että yhteisen e-kirjaston rakentaminen onnistuu.
”Vaara-kirjastot on lähtemässä mukaan e-kirjastoon. Sellainen vahva ajatus meillä on. Tulemme jatkossa käyttämään enemmän rahaa e-aineistoihin kuin tällä hetkellä käytämme. Pidämme valikoimassa myös niitä e-aineistoja, jotka jäävät yhteisen e-kirjaston ulkopuolella. Satsaamme siis reilusti enemmän e-aineistoihin kuin aikaisemmin”, Pirnes-Toivanen sanoo.
Nyt on hyvä hetki satsata, sillä Pirnes-Toivanen uskoo, että yhteinen e-kirjasto tulee saamaan näkyvyyttä myös mediassa.
”Kirjastolla on todella hyvä paikka olla esillä julkisuudessa positiivisessa mielessä, kun e-kirjasto avataan. Samalla voimme tuoda muitakin e-aineistoja esiin”, hän pohtii.
Pirnes-Toivasen mielestä on ihan ymmärrettävää, että yhteisessä e-kirjastossa lähdetään liikkeelle tietyillä aineistotyypeillä ja varmistetaan se, että kokoelmasta tulee riittävän kattava juuri niiden aineistojen osalta. Hän toivoo, että jatkossa ainakin ulkomaiset digilehdet ja elokuvat tulisivat mukaan valikoimaan.
”Toisaalta aika muuttuu nopeasti e-aineistojen suhteen ja on vaikea nyt nähdä, mitä kannattaa hankkia tulevaisuudessa. Asiakaskokemuksen kannalta on tietysti parempi, mitä enemmän e-aineistoja saadaan samalle tekniselle alustalle.”
Joensuun kirjastojen henkilöstön keskuudessa heränneitä huolia liittyen yhteiseen e-kirjastoon on Pirnes-Toivasen mukaan lähinnä siinä, saadaanko tarpeeksi kustantajia mukaan myymään aineistoa e-kirjastolle. Sitä joudutaan vielä hieman jännittämään.
”Toivottavasti kustannusmaailma ymmärtäisi sen, että aineistojen saaminen e-kirjastoon on todella tärkeää. Näin e-kirjastohankkeen tekemä iso työkin kantaisi hedelmää. Kirjaston ei edelleenkään pidä olla sama asia kuin lukuaikapalvelu, mutta me tarvitsemme kattavan kokoelman, että se on asiakkaille mielenkiintoinen”, hän korostaa.
Vaara-kirjastojen alueelle ovat leimallisia pitkät välimatkat ja vanheneva väestö. Suvi Pirnes-Toivanen näkee siinä potentiaalia erityisesti juuri e-aineistojen osalta. Verkkoyhteydet toimivat ja e-kirjasto voi tavoittaa kaikki niemet ja notkelmat.
”Kirjasto tarjoaa helppoja pääsyjä ja opastuksen e-palveluihin. Niiden avulla treenautetaan vähemmän digipalveluja käyttäviä asiakkaita oman kyvykkyytensä ymmärtämiseen ja uskaltamiseen. E-palveluja käyttämällä usko omaan kykyyn kasvaa, kun huomaa, että ei pääsekään tuhoamaan mitään tai tekemään mitään sellaisia isoja virheitä, joita voisi katua myöhemmin. Esimerkiksi silloin, kun lainausautomaatit otettiin käyttöön, oli niiden käyttö niin helppoa, että siitä tuli mielettömiä onnistumisen kokemuksia asiakkaille”, hän sanoo.
Pirnes-Toivanen pitää hyvänä asiana sitä, että kirjastolaiset ovat vahvasti mukana yhteisen e-kirjaston valintatyössä työryhmien kautta.
”On ihan selvää, että valintatyön täytyy säilyä kirjastoammattilaisilla. Siinä täytyy ottaa huomioon alueellisuus ja erityistarpeet sekä erilaiset asiakasryhmät. Niitä voisi olla pelkästään Helsingin näkökulmasta hankala hahmottaa”, hän sanoo.
Tämä kirjoitus on osa e-kirjastohankkeen juttusarjaa. E-kirjastohanke julkaisee eri kuntien ja kirjastokimppojen edustajien ajatuksia yhteiseen e-kirjastoon liittymisestä.
Teksti: Marjo Haatainen / e-kirjastohanke