Maija Saraste kehitti kirjaston tapahtumia ja it-asioita.
Maija Saraste jää eläkkeelle syyskuun ensimmäisenä perjantaina Oulun kaupunginkirjaston apulaisjohtajan virasta. Tai itse asiassa lomalle. Virallinen eläkkeelle siirtymisen päivämäärä on 1.11.
Tehty tie kirjaston hyväksi on ollut pitkä. Saraste tuli pääkirjastoon marraskuussa -82 kirjastonhoitajaksi aikuisten osastolle.
Siitä ura on jatkunut katkoitta muutamaa äitiyslomaa ja Hämeenlinnan-keikkaa lukuun ottamatta. Siellä Saraste kävi kolme vuotta vetämässä sosiaalisen median hanketta.
Saraste on tehnyt, lievästi ilmaistuna, erittäin paljon töitä. Hän on ollut lastenosaston osastonjohtaja ja musiikkiosaston johtaja neljä vuotta. Apulaisjohtajana hän aloitti -97. Silloin vastuullaan olivat kirjaston kokoelma ja atk-asiat kuten siihen aikaan sanottiin.
"Olen koulutukseltani yhteiskuntatieteilijä Helsingin yliopistosta, pääaineena oli suunnittelumaantiede. Sittemmin suoritin kirjastotieteen cum lauden. Olin maanmittaushallituksessa töissä, mutta huomasin, ettei se ole minun alaani", Saraste muistelee merinäkymien koristamassa työhuoneessaan pääkirjaston 4. kerroksessa. "Halusin työn, jossa saa olla ihmisten kanssa."
Laitteilla vain vapauttava välinearvo
Saraste on syvimmältä olemukseltaan kirjallisuus- ja kulttuuri-ihminen.
"Kirjastoalassa ne yhdistyvät yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen ja ihmisten kanssa tekemiseen."
Hän on kuitenkin myös se kulttuuri-ihminen, joka paneutui intohimoisesti kirjaston it-asioihin kuten alaa nykyisin nimitetään: kehittämiseen, aineiston digitointiin, verkkopalveluihin, automatisointiin ja omatoimikirjastoon.
"Pitää myöntää, että en olisi jaksanut niitä, jos en olisi tehnyt samalla kirjastotapahtumia. Minulle atk-ja it-asiat ovat olleet puhtaasti välineellisiä. En innostu tietokoneista enkä ole ollenkaan laitekeskeinen. Mutta koen niin, että teknologia on se tapa millä voimme vapauttaa kirjastoammattilaiset tekemään kirjastotyötä asiakkaiden parhaaksi. Siksi automatisoidaan. Laitteilla ja tekniikalla on vain välinearvo täällä."
Kustannustehokas elämänlaadun parantaja
Päinvastoin kuin usein oletetaan, lainaaminen ei ole ainakaan Oulun kaupunginkirjastossa vähentänyt.
"Meillä se kasvoi vuosina 2015 – 2016. Edelleen lain myötä yleisessä kirjastossa korostuu kansalaisyhteiskunta, lukutaito on perusjuttu ja kirjallisuus kirjastossa tärkein. Lukemaan innostaminen ja opastaminen, elämysten ja ilon jakaminen. Tiedon löytäminen. Tapahtumatuotanto ei ole näille vastakkainen tavoite, sillä niiden idea ei ole pelkästään houkutella ihmisiä kirjastoon, vaan ne tukevat kirjallisuustehtäväämme."
"Kirjastossa voidaan kustannustehokkaasti parantaa elämänlaatua, tuottaa maksutta kuntalaisille hyvinvointia, elämyksiä, tietoa ja viihdettä. Kun nyt ollaan saatu tehokkaasti automatisoitua, voidaan keskittyä ammattilaisten ydintehtäviin: tukea kirjallisuuden opetusta, monipuolista lukutaitoa, opastaa ikääntyneitä it-taidoissa, jakaa työikäisille virkistystä ja tietoa. Tieto on nykyisin niin pirstaleista, että kirjastoammattilainen löytää tiedon, jota Google ei löydä."
Kirjallisuusdiplomi valloitti Suomen
Uusi kirjastojärjestelmä otettiin kaupunginkirjastossa käyttöön tammikuussa 2016. Näin siirryttiin avoimen lähdekoodiin kirjastojärjestelmään Kohaan.
"Kirjastot ovat siinä itse ja yhdessä ottaneet vastuun kirjastojärjestelmän kehittämisessä. Nyt meillä on Koha Suomi -osakeyhtiö, jossa on mukana lähes sata kuntaa. Yhdessä on kehitetty kirjastoille tarkoituksenmukaista ja toimivaa järjestelmää."
Saraste on ollut kehittämässä myös kirjallisia tapahtumia, luentosarjoja ja verkkopalveluita.
"Parhaimpia ideoitani taitaa olla kirjallisuusdiplomi, joka on levinnyt joka puolelle Suomea. Se innostaa lapsia lukemaan. Kirjastopalvelujen arviointityö on ollut iso juttu. Laissa on siis määritetty, että omaa työtämme on arvioitava. Kehitimme mallin, jolla Pohjois-Pohjanmaalla kerättiin kirjastotoiminnasta eväitä jatkokehitystyölle."
Vieläkin enemmän aikaa kulttuurille
Saraste on kahdeksannen polven helsinkiläinen, mutta viihtynyt Oulussa vuodesta 1982.
"80-luvun alussa ajateltiin mieheni kanssa, että on hyvä nähdä muutakin kuin syntymäpaikka. Pelkkää uteliaisuutta oli minun Ouluun tuloni. Helsinkiin en ole muuttamassa takaisin, sitä paitsi minulla on lapsenlapset täällä. Oulu on hyvänkokoinen kaupunki, matkat joka paikkaan lyhyet ja kulttuuria enemmän kuin mitä minä olen pystynyt hyödyntämään."
"Eläkkeellä aion harrastaa kulttuuria entistäkin enemmän, luen enemmän, harrastan musiikkia, kirjoitan vähäsen, mutta ei, en omaelämäkertaa. Hoidan lapsenlapsia, minulla on niitä viisi. Sitten aloitan myös petraamaan ruotsia Oulu-opistossa. Harrastan ehkä enemmän liikuntaakin ja matkustelen, myös Suomessa. Minusta tulee aktiivinen kirjastoasiakas, mutta en tule enää tänne hallintokerroksiin järjestelemään tai neuvomaan ketään."
Samat arvot henkilökunnan kanssa
Saraste jää erinomaisella mielellä eläkkeelle.
"Saan olla huoleti miten täällä käy, sillä meillä on erinomainen henkilökunta, innovatiivinen ja luova. Enkä ole ollut täällä yksin sen johtoajatukseni kanssa, että kirjasto on demokratian peruspilari. Tämä on meillä jaettu ajatus ja siksi olen tulevaisuuden suhteen luottavainen. Meillä ei olla työssä muodon vuoksi."
"Minulla on ollut upeat mahdollisuudet tehdä töitä koko energialla, kaikissa työpaikoissa ei voi tehdä töitä näin koko persoonalla ja käyttää aivan kaikkia ominaisuuksiaan. Olen ollut etuoikeutettu: olen saanut tehdä hienoja hankkeita ja nähnyt ison muutoksen."
Maija Saraste on saanut Vuoden Sara 2015 -palkinnon sekä kesäkuussa 2017 Hilkka M. Kauppi -palkinnon kirjastojen alueellisesta ja kansallisesta pitkäaikaisesta kehittämistyöstä.
Teksti: Sirpa Tarkkinen
Kuva: Maria Holappa