Pelipäivä lähestyy + Petos kukkulatalolla

Syksy on saapunut ja töihin on palattu. Pelipalvelut ovat palanneet normaaliin rytmiinsä kirjastoissa. Lauta-ja roolipelikerhot ovat käynnistyneet, konsolit ja tietokoneet hurisevat ja tabletteja tökitään jälleen yhtä innokkaasti kuin ennen kesää.

Valmistelut marraskuun kansalliseen pelipäivään ovat toivottavasti jo hyvässä vauhdissa. Tapahtumaan ilmoittautuneet kirjastot osallistuvat samalla myös pohjoismaiseen pelipäivään, joten kansallinen ja kansainvälinen pelitapahtuma onkin hoidettu kertarykäyksellä. Suomessa kirjastojen ei siis tarvitse ilmoittautua kuin yhteen pelipäivään, kotimaiseen, kansalliseen sellaiseen.  Hoitelen sitten sieltä ilmoittautumiset myös pohjoismaiseen vastaavaan automaattisesti. Pelitapahtumaksikin kelpaa minkälainen pelitapahtuma hyvänsä. Vinkkejä voi ottaa vaikkapa näiden sivujen pikaohjeista pelitoimintaan kirjastoissa. Myös tapahtumapankissa on hyviä vinkkejä pelillisen tapahtuman järjestämiseen.

Yksi hyväksi koettu kirjastopalvelu on lautapelikerho. Lautapelit sisältävät paljon tarinallisuutta ja ovat sitenkin oivallista kirjastoaineistoa. Työkaverini vinkkasi minulle pari päivää sitten upean lautapelin joka herätti mielenkiintoni välittömästi. Ajattelinpa sitten laittaa hyvän kiertämään ja kertoa kyseisestä pelistä myös täällä blogissa :

Kyseessä on voimakkaan tarinallinen 3-6 pelaajan lautapeli jonka peliajaksi ilmoitetaan noin tunti, joskin uskon että ainakin ensimmäistä kertaa pelatessa kannattaa aikaa varata ainakin tuplaten.  Pelin aiempi painos on myyty loppuun ja uuden painoksen myötä myös peliä on hieman uusittu. Pelin tarina on kauhuteemainen ja kieli englanti joten aivan pienimpien kanssa ei peliä kannata pelata. Pelin kulku on suurin piirtein seuraavanlainen.

  1. Ystävykset löytävät talon.
  2. Ystävykset tutkivat taloa ja avaavat sen pohjapiirrustusta huone kerrallaan.
  3. Talosta paljastuu kaameita enteitä jostain taustalla lymyävästä pelottavasta asiasta.
  4. Yksi ystävyksistä paljastuu petturiksi ja alkaa pelata muita pelaajia vastaan eli muuttuu pelin ns. pahikseksi (alussa kukaan ei vielä tiedä kuka).
  5. Loppupeli: pelin lopputulos riippuu siitä saavatko muut pelaajat estettyä petturin aikeet vai onnistuuko pahikseksi muuttunut pelaaja synkässä tehtävässään (muuttuu joka kerta, skenaarioita on pelissä useita).

Pelin tarinankuljetus vaikuttaa olevan oikein kohdallaan ja tunnelmaltaan peli tuntuu olevan oikein oivallisenkin b-leffamainen. Lisäväriä pelituokioihin voi varmasti tuoda laittamalla taustalle soimaan sopivaa musiikkia ja himmentämällä valoja jos mahdollista. Myös muuta kauhuteemaista aineistoa voi olla esillä pelituokiossa. Uskoisin pelin sopivan pimenevien iltojen ratoksi kirjastoissa oikein hienosti. Paria viikkoa ennen pelipäivää vietettävä Halloween tarjoaa mainion syyn pelata kauhupelejä ja tehdä kauhuaiheisia aineistonäyttelyitä.

Lisätietoa lautapelistä löytyy esimerkiksi Wil Wheatonin Tabletop-sarjan jaksoista:

&

sekä lautapelit.fi:stä.

Kammottavia pelihetkiä.

Heikki