RDA ja musiikki - osa 1?

Alue

Kun tämä asia tullee koskemaan koko ammattikuntaa ja sen palvelemaa asiakasjoukkoa, heitän itse kunkin ihmeteltäväksi yksityiskohdan edessä olevan RDA-uudistuksen vaikutuksista (ehkä kyse on sivuvaikutuksesta, mutta asiakkaillemme sillä on tuskin merkitystä).

Kansallisella tasolla pohditaan parhaillaan, millä tavalla ratkaistaan käytännössä ongelma, joka seuraa siitä, ettei RDA tunne eikä hyväksy sellaista asiaa kuin pääesittäjä. Ryhtymättä tässä pohtimaan tällaiseen päätymisen logiikkaa sinänsä, on syytä kiinnittää huomiota tarjolla oleviin vaihtoehtoiihin.

Teoriassa vaihtoehto nro 1 on se, että jatketaan perinteistä pääesittäjyyttä kuten tähänkin asti. Ainakin hallinnollis-byrokraattisesti tämä on pelkkää teoriaa sen takia, että ratkaisu johtaa siihen kauhistuttavaan tilanteeseen, ettei suomalainen "metadata" ole "kansainvälisesti yhteensopivaa". Mitä tällaisesta tilanteesta (joka siis on nykyinen tilanne ja ollut koko kirjastojen historian ajan) voisi seurata, jää myöskin muualla pohdittavaksi (eli sitä ei pohdita missään).

Tällä hetkellä kaavaillaan yhteiseksi iloksemme seuraavanlaista järjestelmää.

RDA lähtee siitä, että vain säveltäjä voi musiikkijulkaisussa olla pääkirjauksen otsikkona (toivottavasti en pahoita kenenkään mieltä, kun käytän näitä vanhanaikaisia termejä). Kun meillä on levyllinen Sibeliuksen yksinlauluja, kaikki jatkuu ennallaan ja Sibelius on julkaisun päähakuelementti, vaikka solistina olisi Karita Mattila.

Jos Mattilan levylle kuitenkin on seuloutunut sekä Sibeliusta että Griegiä, kyseessä on nykyisten sääntöjen mukaan kokoelma (RDA-kielellä aggregaatti), jolla on yksi pääesittäjä, joka myös valitaan julkaisun ensisijaiseksi hakuelementiksi. Näin Karita Mattilan emännöimä levy löytyy sekä tietokannasta että hyllystä hänen nimensä kautta.

Tämä ei kelpaa RDA:lle. Itse asiassa Karita Mattilalla ei ole enää mitään tilaisuutta päästä pääkirjauksen otsikkoon, koska hän ei ole säveltäjä vaan pelkästään laulaja. Ehdotuksen mukaan tällaiset julkaisut järjestetään jatkossa päänimekkeen mukaan (jos sellainen on). Odotettavissa on siis runsaasti pääkirjauksia tyyliin "Songs" ja "Lieder".

Saman logiikan soveltaminen populaarimusiikkin tarkoittaa sitä, että suurin osa julkaisuista ryhmitellään jatkossa julkaisun nimen mukaan. Greatest hits -hyllystä tulee nätti kokonaisuus. Mutta käytännössä myös kaikkien yhtyeiden nyt suunnilleen samassa paikassa olevat julkaisut ryhmitellään nimen mukaiseen kohtaan aakkosissa. The Beatles -yhtyeen levyjä löytyy jatkossa A:sta (Abbey Road) Y:hyn (Yellow Submarine). Ja sitten tietenkin albumi "1" on siellä numeroalkuisten alkupäässä.

Mutta eivät kaikki julkaisut kuitenkaan mene leffatyyliin. Jos käy niin onnekkaasti, että kaikki julkaisun sävellykset ovat saman henkilön tekemiä, tästä henkistö tehdään populaarimusiikin Sibelius. Siten ne Eppu Normaalin levyt, joille on kelpuutettu vain Mikko Syrjän sävellyksiä, löytyy jatkossa kohdasta Syrjä, Mikko, kun taas ne albumit, joille on lipsahtanut jonkun muun musiikkia, menevät nimekkeelle. Bob Dylanin kaltaiset lähinnä omaa musiikkiaan esittäneet artistit selviävät pääosin ennallaan.

Ainoa ryhmä, jolla ei tasapuolisesti ole odotettavissa muutosta, ovat monen pääesittäjän kokoelmat, jotka olemme päätyneet kirjaamaan nimekkeelle jo aiemmin.

* * *

RDA ei kuitenkaan pakota kirjastoja muuttamaan hyllyjään kansainvälisesti yhteensopiviksi. On siis sallittua, että kirjaston tietokanta on järjestetty yllä kuvaillulla tavalla, mutta Eppu Normaalin, Karita Mattilan ja Beatlesin julkaisut löytyvät edelleen pääesittäjänsä mukaisesta kohdasta.

Hintana tällaisesta kansallishenkisyydestä on kuitenkin se, että tietokannalla ja hyllykokoelmalla on vain näennäinen yhteys. Modernien, typerien sanahakujärjestelmien  maailmassa myös virtuaalisen yhteyden luominen voi osoittautua hankalaksi. Tietokantojen siivoaminen tässä hahmoteltuun RDA-kuosiin on tietenkin jättimäinen urakka siitä yksinkertaisesta syystä, että jokainen aggregaatti on tutkittava yksilöllisesti sen ratkaisemiseksi, kuuluuko se ryhmään Sibelius-Syrjä vai ryhmään Greatest hits. Tätä asiaa tuskin voi koneellisesti hoitaa. Ja musiikissahan melkein jokainen julkaisu on aggregaatti.

Entä jos kirjastossa ollaan hallinnollisesti kilttejä ja siirrytään mukisematta sekä tietokannassa että hyllyissä RDA:n edellyttämään ajatteluun? SIlloin luonnollisesti tulee tietokannan siivoamisen lisäksi hommaksi julkaisujen signumien vaihtaminen (tässä kohdassa voi vedota RDF-tekniikkaan, mutta uskalletaanko jossain siltikään jättää virheelliset signumit julkaisuihin?).

Tietokannan ja niteitten siivoamisen jättiurakan rinnalla täytyy sitten myös opettaa henkilökunta ja asiakkaat ymmärtämään, että ei, Eppu Normaalin levyjä ei enää voi löytää yhdestä kohdasta, koska se olisi kansainvälisen yhdenmukaisuuden vastaista. Jos joku huolestuu asiakkaiden reaktioista, on hän todennäköisesti oikeassa. On selvää, että tällainen johtaa helposti jaloilla äänestämiseen. Joku saattaa kokea muutoksen suorastaan kiusanteoksi.

* * *

Jos tämä asia kiinnostaa ammattikuntaa, jatkan osalla 2. Siinä kuvailen niitä tilanteita, joita musiikin tiedonhakijoilla tulisi olemaan tällaisessa RDA-yhteensopivassa tietokannassa. Mutta tuskin vaivaudun, jos ammattikuntamme on jo valmiiksi alistunut ottamaan vastaan tämänkin iskun.

On myös mahdollista, ettei tämä ole ainoa RDA-yhteensopivuudesta seuraava ongelma, mutta siitäkin ehkä myöhemmin, koska en ole asioiden ytimessä ja nämä asiat tulevat asiaa vain harrastelevan eteen luultavasti kaikki liian myöhään.

Heikki Poroila, päivystävä vastarinnankala

Score: 2

Tästä viestistä voisi päätellä että "kansainvälinen yhteensopivuus" on korvannut "asiakaslähtöisyyden" kirjastotoiminnan perusperiaatteena. Metadata on olemassa käyttäjiä eli asiakkaita varten, ja asiakkaan kannalta vain esittämässäsi vaihtoehdossa 1 on järkeä. Hyvää asiakaspalvelua on siis jatkaa kuten tähänkin asti. En tiedä mitä siitä seuraa, mutta ei se voi olla huonompi tulos kuin Greatest Hits -hylly.

Sitä paitsi meidän tehtävämme on antaa suomalaisille veronmaksajille vastinetta heidän rahalleen. Eivät he maksa siitä, että "metadata on kansainvälisesti yhteensopivaa". Ei kai sellaista vaadita edes kirjastolaissa?

Jatka siis ihmeessä, mutta en tiedä mitä musakirjastolaisten keskinäinen kauhistelu aiheesta auttaa. Eikö ne asiakasvastaiset esimerkit (jotka ovat sääntö, eivät poikkeus) kannata tämän foorumin lisäksi lähettää myös ihmisille, jotka tästä RDA-uudistuksesta vastaavat? Sano vaikka että olet nykyään asiakas etkä musiikkiammattilainen ja vaadit asiakasystävällistä metadataa.

Onko tähän englannintorvisti-kysymykseenkään tullut mitään helponnusta?

Score: 1
Pysyvä linkki

Pari lainausta Kansalliskirjaston Missä mennään -tiedotteesta (https://www.kiwi.fi/display/mm/1-2016):

"Melindassa kuvailuja tuottavat kirjastot ottivat uudet kuvailusäännöt (RDA) käyttöönsä vuoden 2016 alussa. Takautuvat RDA-konversiot toteutetaan pääsiäisen aikaan."

ja

"Melindaan mukaan tulevat yleiset kirjastot ottavat käyttöön RDA-kuvailusäännöt vastaavalla tavalla vuonna 2016 kuin muutkin Melinda-kirjastot."

* * *

RDA-kuvailuun on siirrytty tai siirrytään Voyager-kirjastoissa sekä Pirkanmaan PIKI-kirjastoissa ja Kokkolan Anders-kirjastoissa. Edellä mainitun konversion jälkeen aineistoa voi kuvailla näihin tietokantoihin vain RDA-kuvailusäännöillä. Tämä koskee myös musiikkiaineistoja.

Heikki viitannee kansallisen tason pohdinnalla Luumu- ja MusaMelinda -ryhmiltä mandaatin saaneseen työryhmään, joka työstää parhaillaan musiikin RDA-kuvailuopasta (olen mukana työryhmässä, mutta tätä kirjoitan omasta puolestani). Koska työryhmässä on lähinnä ei-yleisten taidemusiikkipainotteisten Voyager-kirjastojen edustajia, on viesti tästä RDA-sääntöjen mukanaan tuomasta "esittäjät pois pääkirjauksesta" -ongelmasta välitetty myös Luumu- ja MusaMelinda-ryhmien yleisten kirjastojen edustajille.

RDA-suomennoksen musiikkia koskevat osiot on ymmärtääkseni käyty läpi Luumu-ryhmässä 2014-2015.

Score: 0

Pienenä oikaisuna Jaskan lausumaan:

RDA-suomennoksen musiikkia koskevat osiot on ymmärtääkseni käyty läpi Luumu-ryhmässä 2014-2015.

RDA-suomennosta on kyllä käyty läpi ja viilattukin Luumu-ryhmässä. Mutta mm. tämä pääesittäjä-kysymys ei ole ollut esillä ainakaan sillä tasolla, että ryhmän sihteeri (allekirjoittanut) olisi ollut siitä tietoinen.

Kysehän on toteutuessaan siinä määrin giganttisesta muutoksesta käytännön kirjastoarjessa, että sitä voidaan verrata kirjojen osalta tilanteeseen, jossa romaania tai runoteosta ei enää löytäisikään hyllystä sen kirjoittajan mukaan aakkostettuna. Olisi erittäin suotavaa, että tähän skenaarioon otettaisiin kantaa laajasti kautta yleisten kirjastojemme.

(Oman - vielä varsin puutteellisen - RDA-tuntemukseni perusteella veikkaan, että edessämme on vielä paljon muitakin yksityiskohtia, joiden kanssa olemme ihmeissämme. Kun monografiamaailmassakaan ei vallitse rikkumaton yksimielisyys siitä missä kohtaa tarkkaan ottaen kulkevat "teoksen", sen "ekspression" ja "manifestaation" väliset rajat, niin odotan innosta kuolemankankeana niitä tilanteita, kun kaikkien Melindaan luetteloivien täytyisi pystyä keskenään yksimielisesti määrittelemään ne musiikkiäänitteiden ja nuottien ja näiden sisältämien osakohteiden kohdalla.)

Tommi Viitamies, musiikin luetteloija

Helsingin kaupunginkirjasto / HelMet-kirjastot / Luumu-ryhmä / MusaMelinda-ryhmä

 

 

 

Score: 0
Pysyvä linkki

"Kysehän on toteutuessaan siinä määrin giganttisesta muutoksesta käytännön kirjastoarjessa, että sitä voidaan verrata kirjojen osalta tilanteeseen, jossa romaania tai runoteosta ei enää löytäisikään hyllystä sen kirjoittajan mukaan aakkostettuna."

Tämä on valitettavan harhaanjohtava vertaus, koska RDA ei määrää hyllyjärjestystä. Aiheesta on Luumussa keskusteltu paljon, mutta näemmä ei riittävästi. Korostettakoon, että kukin kirjasto saa itse määrittää (kuten tähänkin asti), minkä tietoelementin se valitsee varastotietueittensa pääsanaksi tms eli mihin kohtaan aakkosia aineistonsa haluaa sijoittaa. Jokin kirjasto laittaa nytkin esimerkiksi säveltäjäelämäkerrat kirjoittajan mukaan aakkosiin, toinen kohdehenkilön mukaan. Sama pätee jatkossakin, myös äänitteiden osalta.

Jos kuitenkin on huoli saada pääesittäjä korostetusti esille kirjastotietokannan erilaisissa hakutulosnäytöissä, niin on syytä pohtia mahdollisuutta vastuullisuusmerkinnön ja esittäjähuomautuksen käyttämiseksi tähän. Siinä taas paras taho ratkaisun löytymiseen on oman kirjastojärjestelmän järjestelmätoimittaja.

Score: 0

Keskustelu RDA:n käyttöönoton vaikutuksista kirjastoihin on alkanut musiikin osalta toden teolla viimeistään helmikuun 2016 aikana. Esimerkiksi Tampereen seudun PIKI-kirjastot ovat kestämättömässä tilanteessa jos Melindan RDA-konversio (tulossa jo maaliskuussa 2016) on vaarassa tuottaa musiikkiaineistojen logistiikkaan kaaoksen. Äkilliset muutokset voivat vaikeuttaa olennaisesti sekä tiedonhakua että aineistojen paikantamista.

Suomen musiikkikirjastoyhdistys vetoaa toimijoihin tilanteessa, jossa tuntuu olevan kova kiire. Yleiset kirjastot tarvitsevat riittävästi aikaa siihen, että RDA:n sisäänajo onnistuisi mahdollisimman järkevästi. Onko Melinda-konversion suhteen mahdollista ottaa aikalisä ja mukauttaa aikataulua väljemmäksi?

* * *

RDA:n tulon kynnyksellä on hyvä pitää mielessä, että myös yleisten kirjastojen musiikkipalveluiden toiminnan ydintä on käyttäjälähtöisyys ja laadukas asiakaspalvelu. Aineistot järjestetään hyllyyn ja kuvaillaan verkkopalveluihin niin, että ne löytyvät. Kirjaston tietokannan pitää palvella asiakkaita sekä olla selkeä ja ymmärrettävä. Puheilla olevat toimenpiteet eivät tuo tähän uutta tukea.

Yleiset kirjastot haluavat edelleen säilyttää musiikkiosastojen hyllyissä järjestyksen, jossa luokan sisällä esimerkiksi saman populaarimusiikin esittäjän levyt ja nuotit ovat aakkosissa rinnakkain. Tämä on ehdottomasti paras tapa helpon ja nopean löydettävyyden kannalta. Pääesittäjä on populaarimusiikissa täydellisen olennainen hakuelementti ja asiakkaat hakevat populaarimusiikkia pääosin esittäjien kautta, harvemmin säveltäjän.

Jaakko Tuohiniemi ilmaisi kommentissaan sen, ettei RDA määrää aineiston hyllyjärjestystä. Tuohiniemi viittaa myös mahdollisuuksiin korvata pääesittäjyyden funktion näkyminen muulla tavoin. Aiheellisena huolena nousee esiin se, ehditäänkö tällaisia korjausliikkeitä ja/tai lisäsäätöjä tehdä ennen Melinda-konversiota. On myös pohdittava ääneen, mitä järjestelmäntoimittajalta tilattava lisäsäätö kustantaa. Onko yleisillä kirjastoilla ja kirjastokimpoilla aidosti varaa tämän kaltaisten toimien kustannuksiin?

* * *

Kirjastonhoitaja Marita Ahvenjärvi on pohtinut RDA:ta ja pääesittäjyyttä Tampereen kaupunginkirjastosta käsin. Valottakoon myös Ahvenjärven pohdinta kirjaston käytäntöjä eteenpäin meille kaikille.

“Melindaan luetteloivissa kirjastoissa on vuoden 2016 alusta otettu käyttöön uusi kuvailustandardi RDA. Musiikkiaineistojen osalta RDA otetaan käyttöön Melindassa ja Melindaan luetteloivissa kirjastoissa pääsiäinen tienoilla tapahtuvan RDA-konversion jälkeen.

RDA-kuvailustandardin teorian mukaan pääesittäjä ei voi olla teoksen luoja eli creator. Tämä rooli voi RDA:n mukaan olla musiikin osalta vain säveltäjällä. Tämä koskee myös ns. aggregaattiteosten eli musiikkiteosten koosteiden pääkirjauksen valintaa. Esim. Eppu Normaalin levyllä ei voisi enää RDA-tulkinnan mukaan olla pääkirjauksena Eppu Normaali, vaan yhtyeen levyt kirjattaisiin pääosin nimekkeelle. Jos kaikki aggregaattiin sisältyvät kappaleet olisi säveltänyt Mikko Syrjä, pääkirjaus kirjattaisiin Mikko Syrjälle, ei Eppu Normaalille. Populaarimusiikin lisäksi tämä koskisi myös niitä taidemusiikin levyjä, joissa on tiettyjen sääntöjen perusteella valittu pääkirjaukseksi pääesittäjä. Esim. levyn Mattila, Karita: Grieg and Sibelius songs pääkirjaus menisi RDA:n mukaan nimekkeelle, ei Karita Mattilalle.

MusaMelinda -ryhmässä on tehty päätös, jossa noudatetaan RDA:n tulkintaa tekijyydestä. Tässä erityisesti koko populaarimusiikin luetteloinnin perustaa järisyttävässä tulkinnassa mennään nyt täysin teorian ehdoilla ajattelematta, mitä se käytännön asiakaspalvelutyössä kirjastoissa tulee merkitsemään. Yleiset kirjastot vastustavat tätä muutosta, sillä se tulisi aiheuttamaan RDA-konversion jälkeen isoja ongelmia yleisten kirjastojen hakutulosnäytöissä ja sitä myötä asiakas- ja tietopalvelutyössä.

Eli populaarimusiikissa olennainen hakuelementti eli pääesittäjä olisi nyt suunnitellun RDA-konversion myötä täysin katoamassa hakutulosnäytöistä, mikä aiheuttaisi ongelmia tiedonhaulle ja aineiston löytyvyydelle erityisesti asiakkaille, mutta myös kirjaston tietopalvelussa toimiville. Kirjaston tietokanta ei enää olisi yhteensopiva hyllyjärjestyksen kanssa, koska pääesittäjänä oleva tekijä, jonka mukaan yhden esittäjän/yhtyeen populaarimusiikin levyt ja nuotit on musiikkiosastoilla järjestetty hyllyyn, katoaisi näkyvistä hakutulosnäkymistä, jos RDA-konversio toteutettaisiin täysin RDA-teorian mukaisesti.

Tulisi hankalammaksi löytää laajasta hakutuloslistauksista tietyn yhtyeen tai yksittäisen artistin omia levyjä tai nuotteja erilaisten kokoelmien joukosta. Samoin hyllystä aineiston löytyminen aiheuttaisi asiakkaille ongelmia, koska tietokanta ohjaisi asiakasta hakemaan aineistoa nimekkeen kohdalta, vaikka se olisi sijoitettu pääesittäjän kohdalle.

Uskon, että yleiset kirjastot haluavat edelleen säilyttää musiikkiosastojen hyllyissä järjestyksen, jossa luokan sisällä saman populaarimusiikin esittäjän levyt/nuotit ovat aakkosissa rinnakkain. Tämä on edelleen mielestäni järkevin tapa helpon ja nopean löydettävyyden näkökulmasta järjestää yhden esittäjän populaarimusiikin levyt hyllyihin asiakkaiden selattavaksi ja löydettäväksi tietyn luokan sisällä. Yleisessä kirjastossa kuitenkin pääpaino on asiakaspalvelussa ja kirjaston tietokannankin pitäisi mahdollisimman hyvin palvella asiakkaita ja olla selkeä ja ymmärrettävä myös asiakkaiden näkökulmasta.

Jos RDA-teorian mukaiseen malliin mennään, järjestelmätoimittajien pitäisi muokata ohjelmia siten, että myös pääesittäjä saadaan esiin hakutulosnäyttöihin ja tarroihin, vaikka se ei olisi pääkirjauksena. Esittäjyys on kuitenkin populaarimusiikissa aivan olennainen hakuelementti ja asiakkaat hakevat ja hahmottavat näitä aineistoja pääosin esittäjän kautta, harvemmin säveltäjän. Tällainen iso muutos kirjastojärjestelmissä ei tapahdu kuitenkaan muutamassa viikossa. Eri kirjastojärjestelmissä on kuitenkin paljon asioita, joihin 1-alkuiset pääkirjauskentät vaikuttavat: haut, näytöt, tarrat, tilastot, raportit, ym. Näin isoon muutokseen pitää saada enemmän aikaa valmistautua kuin kolme viikkoa.”

* * *

Suomen musiikkikirjastoyhdistys toimii vuorovaikutuksen ja keskustelun lisäämiseksi yhteisestä aiheesta. Huhtikuussa 2016 on erinomainen tilaisuus vaikuttaa, olla äänessä, vaihtaa kokemuksia ja luoda uutta keskustelua, sillä RDA musiikin kuvailussa on yksi aiheista musiikkirjastoyhdistyksen kevätseminaarissa. Perinteinen ammattitapaaminen pidetään Tampereen Vapriikissa perjantaina 29. huhtikuuta klo 10 - 15.30.

Yhteistyöterveisin,

Tuomas Pelttari
Puheenjohtaja, Suomen musiikkikirjastoyhdistys
Kirjastonhoitaja, Turun kaupunginkirjasto

Jarkko Rikkilä
Varapuheenjohtaja, Suomen musiikkikirjastoyhdistys
Palvelupäällikkö, Tampereen kaupunginkirjasto

Marita Ahvenjärvi
Kirjastonhoitaja, tietokantapalvelut, Tampereen kaupunginkirjasto

Score: 1

Yleisten kirjaston arkisen toiminnan periaatteet eivät välttämättä ole tuttuja niissä kirjastoissa, joissa työskennellään pääasiassa tieteellisen kirjallisuuden ja taidemusiikkinuottien parissa. Näistähän pääosa on monografiatyyppisiä, yhden teoksen sisältäviä julkaisuja, joiden hallinnointiin ei taida olla tulossa muutoksia.

Yleisissä kirjastoissa tilanne on toinen. Pääosa julkaisuista on teknisesti kokoelmia, joita nyt puheena oleva RDA-muutos koskee erittäin merkittävällä tavalla. On myös syytä korostaa, että ongelma ei liity vain "hyllyjärjestykseen". Pääesittäjän hylkäävä kirjaston tietokanta on itsessään ongelma, koska edustaa todellisuudelle vierasta teoriaa, ei itse todellisuutta. Tiedonhakua hankaloittavan luettelointisäännön omaksuminen on siltä osin ammattieettisesti kestämätön ratkaisu.

Ajatus siitä, että ratkaisu pitäisi löytyä järjestelmätoimittajilta, on kyllä tuhoon tuomittu. Nehän eivät kykene hoitamaan paljon yksinkertaisempiakaan ongelmia kuntoon, eivät ainakaan ilman suuria kustannuksia. Olisi myös älytöntä käyttää verovaroja oikaisemaan sellainen ongelma, joka aiheutuu pelkästään väärin priorisoitujen arvojen jääräpäisestä toteuttamisesta.

Suomalaiset RDA-edustajat voivat tietenkin sanoa, etteivät he ole vastuussa tästä kummallisesta sääntökohdasta. Toisaalta joku päätökset RDA:n soveltamisesta ilman poikkeuksia on tehnyt. On helppo arvata, että ratkaisut on tehty uhraamatta hetkeäkään musiikille mahdollisesti aiheutuville ongelmille. Jos olisi uhrattu, emme olisi tällaisessa tilanteessa juuri nyt.

Aikalisä on ainoa järkevä väliratkaisu, mutta lykkääminen ei itse ongelmaa ratkaise. Jos kansallisesta RDA-puhtaudesta ei aiota tinkiä, yleisten kirjastojen ei mielestäni kannata lähteä mukaan Melinda-yhteistyöhön. Sen hinta on musiikkipalveluiden näkökulmasta aivan liian kova.

Heikki Poroila

Score: 0

Lupasin jatkaa konkreettisemmin, jos asia kiinnostaa. Minusta näyttää siltä, että ainakin musiikkikirjastopalveluita tuottavia tämä kiinnostaa, joten seuraavaksi muutama esimerkkitilanne sillä oletuksella, että tietokanta ajetaan puhtaan RDA:n ehdoilla uuteen uskoon.

1. Kirjasto ei muuta hyllyjärjestystä eikä signumeja

Asiakas haluaa lainata kaikki ne Eppu Normaalin albumit, joita ei löydy omasta levyhyllystä. Hän toteaa, että kirjastossa ei ole yhtään Eppu Normaalin tekemää albumia, mutta jostain kirjastoon on onnistuttu hankkimaan Mikko Syrjän albumi Syvän päähän, jolla on sama nimi kuin kokoelmasta puuttuvalla Eppu Normaalin albumilla. Koneen mukaan albumi on paikalla, mutta asiakas ei löydä sitä suomalaisen rockin joukosta kohdasta Syrjä, Mikko. Kun asiakas menee ihmettelemään asiaa tiskille (jos sellainen vielä on jäljellä), kirjaston työntekijä (jos sellainen vielä on jäljellä) opastaa ystävällisesti katsomaan kohdasta Eppu Normaali. Asiakas löytää tosin vain Eppu Normaalin albumin, mutta tässä tapauksessa se kelpaa. Asiakas kyllä hiukan ihmettelee.

2. Kirjasto muuttaa hyllyjärjestyksen ja signumit vastaamaan uutta RDA-sääntöä

Asiakas haluaa lainata kaikki hyllyssä olevat Eppu Normaali -albumit. Samalla olisi kiva tsekata, mitä Beatlesia olisi paikalla. Asiakas marssii ensin suomirockin hyllylle ja toteaa, ettei paikalla ole yhtään Eppu Normaalia. Sitten hän toteaa, ettei saatavana ole myöskään yhtään The Beatles -yhtyeen albumia. Moisesta suivaantuneena asiakas kääntyy asiakaspalvelun puoleen (olettaen jne.) ja saa ohjeen etsiä albumin nimen mukaan. Paitsi että jotkut löytyvät kohdasta Syrjä, Mikko. Asiakkaan kysyessä syytä moiseen asiakaspalvelija kertoo, että näin on saavutettu kansainvälinen metadatan yhdenmukaisuus.

3. Vastakkain kulttuurinen todellisuus ja teoreettinen keinotekoisuus

Pääesittäjän roolin hävittämisen suurin ongelma on siinä, että pääesittähyys on merkittävässä roolissa musiikkiäänitteiden ja niiden pohjalta koottujen nuottikokoelmien julkaisemisessa, markkinoinnissa ja kulttuurisessa hahmottamisessa. Pelkästään Ray Davisin säveltämistä ja sanoittamista lauluista koostuva albumi on tässä todellisuudessa yhtyeeseen The Kinks assosioituva ja kiinnittyvä ilmiö. Se ei ole kirjastossa keksitty yhteys, vaan myös Ray Davisin tahdon mukainen todellisuus.

Tällaisen kulttuurisen todellisuuden vähätellen hylkäävä säännöstö on ilmiselvästi epäonnistunut ja tarkoitukseensa sopimaton. On vaikea ymmärtää, miten kansallisesta bibliografisesta huollosta vastaavat ihmiset ovat voineet suositella tällaisen säännöstön kansallista käyttöönottoa. On kuin ratkaisun tehneille olisi tärkeämpää voida julistaa täydellistä RDA-uskollisuutta kuin palvella suomalaisten kirjastojen käyttäjiä, jotka tämän kaiken kuitenkin maksavat.

Kirjastomaailma ei koskaan ole ollut "kansainvälisesti yhdenmukainen" eikä se tule myöskään "metadatan" osalta koskaan sitä olemaan. Siksi riittäisi myös Suomen osalta ilmoitus, että RDA-säännöt on otettu käyttöön soveltuvin osin. Näin siksikin, että aivan takuuvarmasti jossain yhdysvaltalaisessa yliopistossa on jo käynnistynyt teoreettinen pohdiskelu, joka tulee tekemään RDA-säännöstön käyttökelvottomaksi 10-15 vuodessa. Emme me kansallisesti mitään voita sillä, että tavoittelemme hyvän palvelun kustannuksella teoreettista täydellisyyttä.

Heikki Poroila

Score: 1

Jaakko T. kirjoittaa minua siteerattuaan:

"Kysehän on toteutuessaan siinä määrin giganttisesta muutoksesta käytännön kirjastoarjessa, että sitä voidaan verrata kirjojen osalta tilanteeseen, jossa romaania tai runoteosta ei enää löytäisikään hyllystä sen kirjoittajan mukaan aakkostettuna."

Tämä on valitettavan harhaanjohtava vertaus, koska RDA ei määrää hyllyjärjestystä. Aiheesta on Luumussa keskusteltu paljon, mutta näemmä ei riittävästi. Korostettakoon, että kukin kirjasto saa itse määrittää (kuten tähänkin asti), minkä tietoelementin se valitsee varastotietueittensa pääsanaksi tms eli mihin kohtaan aakkosia aineistonsa haluaa sijoittaa. Jokin kirjasto laittaa nytkin esimerkiksi säveltäjäelämäkerrat kirjoittajan mukaan aakkosiin, toinen kohdehenkilön mukaan. Sama pätee jatkossakin, myös äänitteiden osalta.

Jos kuitenkin on huoli saada pääesittäjä korostetusti esille kirjastotietokannan erilaisissa hakutulosnäytöissä, niin on syytä pohtia mahdollisuutta vastuullisuusmerkinnön ja esittäjähuomautuksen käyttämiseksi tähän. Siinä taas paras taho ratkaisun löytymiseen on oman kirjastojärjestelmän järjestelmätoimittaja.

On alleviivattava, että vertaukseni ei valitettavasti ole "harhaanjohtava". Jos kirjojen päätekijyys poistuisi, olisi ne aakkostettava hyllyyn jatkossa niiden nimen mukaisesti tai vaihtoehtoisesti yritettävä luoda jokin erillinen järjestelmä, jonka avulla voidaan hyllyjärjestys pitää nykyisenlaisena. Juuri näitä vaihtoehtoja meille nyt tarjotaan ratkaisemaan tämä keinotekoisesti rakenteilla oleva ongelma, joka yleisten kirjastojen musiikkikokoelmien koon ja niiden käyttäjien määrät huomioon ottaen tulisi olemaan mitaltaan lievästi sanottuna giganttinen. Kannattaa ajatusleikkinä yrittää kuvitella millaista vastustusta ehdotus tulisi todennäköisesti kokemaan, jos sellainen esittäisiin vakavissaan kirjojen osalle.

Valitettavasti Jaakon visioima ajatus pääesittäjän hakemisesta näyttöihin vastuullisuusmerkinnöstä tai huomautuksista ei minun vajavaisen teknisen järkeni mukaan ole toteuttamiskelpoinen vaihtoehto tässä olevaisuuden ulottuvuudessa. Eikä asian ratkaisuyrityksiä varsinkaan pitäisi sälyttää järjestelmätoimittajille yleisten kirjastojen toimiessa maksajina.

Vielä kommentti koskien asian käsittelyä Luumu-ryhmässä. Ryhmän muistioista ei löydy ainuttakaan kirjausta sellaisesta. Aihetta on kyllä sivuttu jossain puheissa, mutta se ei todennettavasti ole ollut agendalla sillä tavalla että siihen olisi otettu ryhmässä kantaa. On hyvä, että nyt keskustellaan. Tosin mikään määrä keskustelua ei välttämättä riitä vakuuttumaan siitä, että yleisten kirjastojen olisi otettava vastaan uudistus jota ne eivät tarvitse ja jonka ainoiksi maksajiksi - sekä taloudellisesti että työmäärällisesti - ne ja niiden asiakkaat ovat joutumassa.

Tommi Viitamies

Score: 1

Kirjastosektoreilla tehtiin päätökset RDA-kuvailuohjeisiin siirtymisestä viime vuoden aikana, Kansalliskirjastossa jo aikaisemmin. Käytännössä RDA-kuvailun aloittivat tämän vuoden alusta yliopistokirjastot, ammattikorkeakoulukirjastot ja muutamat erikoiskirjastot, kuten Eduskunnan kirjasto ja Tilastokirjasto, kaikki Melinda-metatietovarannossa mukana. Yleisistä kirjastoista ovat RDA:han siirtymässä toistaiseksi vasta Melindassa olevat Piki- ja Anders-kirjastot.  Kuvailua on siis harjoiteltu parisen kuukautta, mutta varsinaiset RDA-konversiot tietokantoihin ovat tulossa pääsiäisviikolla. Musiikin kuvailulle jätettiin vielä siirtymäaikaa niin, että se päätettiin aloittaa Melindassa vasta konversion jälkeen.

RDA-ohjeiden käännöstyössä ja käyttöönotossa on otettu koko ajan huomioon musiikin erityispiirteet. Kansalliskirjaston sisäisessä käännöstyöryhmässä ovat musiikin asiantuntijat kääntäneet musiikkia käsittelevät luvut. Musiikin erityiskysymyksiä ja linjauksia on pohdittu sekä Luumu-ryhmässä että MusaMelinda-työryhmässä. Ryhmät ovat kommentoineet käännöstyön eri vaiheissa ja osallistuneet suomalaisten linjausten tekoon. Myös ajatus siitä, että esittäjä ei voi olla teoksen "tekijä", on ollut esillä moneen kertaan. Mutta mitä ilmeisimmin - ei riittävästi.

Pääsiäisenä tehtävään RDA-konversioon ei nyt ole tulossa muutosta äänitteiden ja nuottien pääesittäjyyteen. Otamme lisäaikaa ja jatkamme keskustelua musiikkikirjastoyhteisössä, yhdessä kuvailusääntöjen vastuuhenkilöiden ja myös järjestelmäntoimittajien kanssa. Taustoista kerrotaan heti ensi viikolla 3.3. Kansalliskirjaston järjestämällä RDA-kyselytunnilla - mukaan pääsee etäyhteydellä  https://www.kiwi.fi/display/Kuvailusaantopalvelu/RDA-kyselytunnit

Kuvailun ja formaattien kansainvälinen yhteensopivuus on toivoakseni myös musiikkikirjastojen intresseissä. Emme ole yksin. Mitä yhtenäisemmin nyt toimimme, sitä helpompaa on siirtymä seuraaviin järjestelmiin. Muistelen 30 vuoden takaista yhtenäistettyjen musiikkinimekkeiden käyttöönottoa - silloinkin haluttiin kansainväliseen käytäntöön mukaan ja vastustus oli kovaa...

Yhteistyöterveisin Ulla Ikäheimo
Kansalliskirjasto / Kirjastoverkkopalvelut
musiikkiluettelointibisneksessä jo vuodesta 1982

 


 

Score: 0

Ulla kirjoittaa mm.: Myös ajatus siitä, että esittäjä ei voi olla teoksen "tekijä", on ollut esillä moneen kertaan. Mutta mitä ilmeisimmin - ei riittävästi.

Voi olla totta, että ajatus on ollut esillä moneenkin kertaan. Yksikin kerta jo riittää sen toteamiseksi, että ajatus todellakin sisältyy RDA:n alkutekstiin. Toteamisesta ei kuitenkaan vielä seuraa automaattisesti se, että se omaksuttaisiin myös RDA:n suomennokseen. Kun ns. RDA-musiikkiopastyöryhmä on helmikuussa 2016 laatinut omat ehdotuksensa muutoksiksi "musiikkiaggregaattien pääkirjauksissa", ovat toivon mukaan nämä eri ehdotukset olleet aidosti toistensa vaihtoehtoina.

Mainitun ehdotustekstin julkistamisen jälkeen yleisten kirjastojen kentällä sukeutunut keskustelu aiheesta on kaiketi osoitus siitä, että RDA:n mukanaan tuomat muutokset musiikin kuvailuun (omaa sukua: luettelointi) ja sitä kautta kirjastojen jokapäiväiseen arkeen saattavat olla hyvinkin yllättäviä - eivätkä välttämättä pelkästään toivottuun suuntaan. Ehkä siinä on riittävästi syytä käydä aiheesta keskustelua ennen päätöksiä.

Score: 0

Suosittelen kaikille asiasta kiinnostuneille Kishimoton & Snyderin tuoretta artikkelia. Artikkelissa käydään lävitse tässäkin keskustelussa esille tulleita ongelmia ja esitetään myös joitakin mahdollisia tulevaisuuden ratkaisuja:

Kevin Kishimoto & Tracey Snyder (2016) Popular Music in FRBR and RDA: Toward User-Friendly and Cataloger-Friendly Identification of Works, Cataloging & Classification Quarterly, 54:1, 60-86, DOI: 10.1080/01639374.2015.1105898

Artikkeli oli esillä myös musiikkiopastyöryhmän kokouksessa. Musiikkiopastyöryhmällä ei kuitenkaan ole tietoa, että RDA:ssa olisi tällä hetkellä käynnissä mitään projektia pääesittäjän maineenpalautuksen suhteen, joten artikkelin esittämät ajatukset ovat kahden henkilön yksityisajattelua. Mielenkiintoista tietysti on, että kumpikin kirjoittaja kuuluu RDA:n musiikkityöryhmään (Music working group). 

Kuten artikkelistakin käy ilmi, pääesittäjän poistaminen ns. pääkirjauksista kirvelee myös muita kuin suomalaisia musiikinluetteloijia. RDA ei anna tälle ratkaisulle mitään selvää vaihtoehtoa, joten näin on kuitenkin tehty kaikissa RDA:n käyttöön ottaneissa kirjastoissa, musiikkikirjastot mukaan lukien. 

Luumu- ja MusaMelinda-ryhmiltä ei ole missään vaiheessa pyydetty mielipidettä siitä, pitäisikö RDA ottaa Suomessa käyttöön vai ei ja jos niin milloin. Esimerkiksi yliopistokirjastot tekivät lopullisen päätöksensä viime vuoden joulukuussa. MusaMelinda ehdotuksesta musiikkiaineistoille otettiin kolmen kuukauden aikalisä.

Myös RDA-käännöksestä vastaa Kansalliskirjasto. Ymmärtääkseni jonkinlaisena ehtona käännöksen julkaisemiselle kuitenkin oli se, että alkuteksti todellakin vain käännetään eikä sen sekaan ympätä kansallisia sovelluksia. Ja hyvä niin. Kansalliset valinnat ja linjaukset on mahdollista julkaista käännöksen yhteydessä erillisinä osioina.

Kaikki Luumu- ja MusaMelinda-ryhmien jäsenet eivät ole voineet tai halunneet osallistua musiikkiopastyöryhmän toimintaan, mikä on harmillista. En kuitenkaan usko, että juuri tässä asiassa suurempikaan joukko olisi pystynyt tuottamaan muuta tulosta kuin sen, että jos nyt halutaan tuottaa RDA:n mukaista kuvailua, niin pääesittäjän käyttäminen auktorisoitujen hakutietojen perustana (eli ns. pääkirjauksissa) ei käy päinsä.

Loppu ei sitten olekaan historiaa vaan on avoimena Ulla Ikäheimon mainitsemalle keskustelulle musiikkikirjasto- ym. -yhteisöissä.

Ilkka Haataja

Luumu- ja MusaMelinda-ryhmien puheenjohtaja, Musiikkopastyöryhmän jäsen 

Score: 0

Onhan se kiinnostavaa, vaikka ei välttämättä rohkaisevaa, että RDAn musiikkityöryhmään kuuluneet pitävät tätä käsillä olevaa ongelmaa esillä vuonna 2016. Sehän kertoo jälleen sitä ikivanhaa tarinaa siitä, kuinka ratkaisuja tehdään kirjojen ehdoilla musiikista piittaamatta (tämä voi olla RDA:n musiikkiprosessiin osallistuneita liiaksi vapauttava huomio, mutta en tunne yksityiskohtia).

Tämä marssijärjestys on vaivannut sääntöjen tekemistä koko sen ajan, jonka itse olen ollut kuvioissa mukana eli 1970-luvun lopulta lähtien. Asia ratkesi - tilapäisesti, kuten nyt voidaan nähdä - tuolloin siten, että musiikille rakennettiin suurella vaivalla omat hakusääntönsä niiltä osin, kun tilanne oli kaikkein älyttömin (kuten tuo pääesittäjän kiistäminen nuottikokoelmissa). En enää muista, millä lihaksilla saimme ns. kirjapuolen tuolloin sietämään musiikin erivapauksia, mutta sen muistan, että helppoa se ei ollut. Tuolloin vaan ei oltu keksitty "kansainvälisesti yhdenmukaisen" käsitettä, asiat olivat iloisesti levällään kaikkialla.

On tärkeä hahmottaa, että RDA:n kohdalla on, kuten Ilkkakin muistuttaa, kaksikin pakottamisen kerrosta. RDA:n ylläpitäjä (siis se, joka kerää myös niitä lisenssimaksuja) pakottaa kansallisia toimijoita (meillä Kansalliskirjasto) ja nämä sitten tottelevat tai saavat nuhteet (tämä on vain oletus, ajatus Kai Ekholmista nuhdeltavana kansainvälisessä RDA-toimistossa on jossain määrin surrealistinen). Se lienee kuitenkin selvää, että nämä molemmat pakot muotoilee enemmistö eli kirjakirjasto.

Ilkka toteaa lopuksi, että "jos nyt halutaan tuottaa RDA:n mukaista kuvailua" ja tulee näin tiivistäneeksi tämän historiallisen jatkumon ja valintatilanteen. Aiemmin on uskallettu mennä mm. kielellisistä syistä joihinkin kansallisiin ratkaisuihin, nyt tietokoneiden ja MARC-pohjaisten tietokantojen aikana niin ei enää uskalleta tai haluta tehdä. (Oletettavasti RDA ei myöskään hyväksy esimerkiksi venäjän kielestä muuta kuin englanninkielisten käyttämän translitterointistandardin?)

Vastaamatta jää kuitenkin edelleen kysymys siitä, kummasta on enemmän hyötyä kirjastojen asiakkaille, puhtaasta RDA:n mukaisesta luetteloinnista ja "kansainvälisesti yhdemukaisesta metadatasta" vai siitä, että luettelointisäännöt nojaavat edes tärkeimmiltä osiltaan elävään kulttuuriseen todellisuuteen.

Heikki Poroila

Score: 0

Ulla Ikäheimo kirjoittaa näin: "Kuvailun ja formaattien kansainvälinen yhteensopivuus on toivoakseni myös musiikkikirjastojen intresseissä. Emme ole yksin. Mitä yhtenäisemmin nyt toimimme, sitä helpompaa on siirtymä seuraaviin järjestelmiin. Muistelen 30 vuoden takaista yhtenäistettyjen musiikkinimekkeiden käyttöönottoa - silloinkin haluttiin kansainväliseen käytäntöön mukaan ja vastustus oli kovaa..."

Minusta on outoa ajatella, että yhdenmukaisuutta tavoiteltaisiin vain hallinnollisista syistä, että vääjäämättä seuraava uusi konversio olisi helpompi. Itse olen aina ajatellut, että bibliografinen yhdenmukaisuus on väline helpottaa tiedonhakua ja tuoda siihen johdonmukaisuutta. Halllinnollinen yhteensopivuus on minusta varsin vähän tärkeä asia, ellei satu olemaan kirstunvartija.

Itselläni ei ole muistikuvaa, että Suomessa olisi vastustettu yhtenäistetyn musiikkinimekkeen soveltamista 1980-luvulla, ellei Ullan muistikuva sitten liity sen tuomaan lisätyöhön, jota tietysti karsastettiin siellä, missä ei ollut liiemmälti osaamista tai luettelointiresursseja ylipäätään. Pikemminkin oli niin, että varsin hyvin oivallettiin standardimuotoisen hakunimekkeen edut hiukankin isommissa kokoelmaluetteloissa. Tuolloinhan emme varsinaisesti osanneet vielä hahmottaa MARC-pohjaisten verkkoluetteloiden maailmaa.

Oman arvioni mukaan olemme musiikkipuolella olleet jatkuvasti yhdenmukaistamisen eturintamassa, mehän käytimme esimerkiksi tekijäfunktioita 10-15 vuotta ennen kirjapuolta. En usko, että olemme tässä vastustamassa yhdenmukaistamista sinänsä, kyllä kohteena on asiakaspalvelu huonontavan yhdenmukaistamisen torjuminen.

Heikki Poroila

Score: 1

Ulla Ikäheimo kirjoitti:

"Kuvailun ja formaattien kansainvälinen yhteensopivuus on toivoakseni myös musiikkikirjastojen intresseissä."

Onhan se, mutta ykkösintressi on se, että asiakas löytää etsimänsä. Jos valittavana on kansainvälinen yhteensopivuus ja metadatan tarkoituksenmukaisuus käytännön kirjastotoiminnan kannalta, asiakaslähtöinen valinta on tietenkin jälkimmäinen. Toivottavasti kompromissi on kuitenkin mahdollinen.

"Mitä yhtenäisemmin nyt toimimme, sitä helpompaa on siirtymä seuraaviin järjestelmiin."

Kulttuurin, tieteen ja musiikin kentät eivät ole yhtenäisiä, ja yhtenäisyyden itsetarkoituksellinen tavoittelu sotii kulttuurista todellisuutta vastaan. Kuvailun tulee aina nousta todellisesta maailmasta, ei teoreettisesti täydellisistä ajatusrakennelmista. Taidemusiikkia ja populaarimusiikkia on mahdotonta kuvailla samoilla kriteereillä. Ne ovat kuvailun kannalta käytännössä eri taidemuotoja.

Tässä keskustelussa on käytetty kirjoja esimerkkinä, mutta mielestäni elokuva on parempi vertailukohta. Se, että säveltäjä on populaarimusiikin tekijä on suunnilleen yhtä naurettava näkökohta kuin että käsikirjoittaja olisi elokuvan tekijä. Ratkaiseva ero on tietysti se, että elokuvan tekevät yhteisöt ovat nimettömiä ja tilapäisiä, ja tämän vuoksi elokuvat tunnetaan ensisijaisesti vain teoksen nimellä. Elokuvien osalta RDA (käsittääkseni; en ole tähän osioon perehtynyt) siis tunnustaa eri taidelajien erot kuvailun kannalta: elokuvia ei voi kuvailla kuten kirjoja, eikä populaarimusiikkia voi kuvailla kuten taidemusiikkia.

Populaarimusiikkia tekevät yhteisöt ovat kuitenkin jossain määrin vakiintuneita, eikä Abbey Roadia ajatella samalla tavalla itsenäisenä teoksena kuin Casablancaa. Teos on kulttuurisessa mielessämme “Beatlesin Abbey Road” samalla tavalla kuin Beethovenin yhdeksäs sinfonia on “Beethovenin yhdeksäs” eikä vain joku Yhdeksäs sinfonia. Tekijyyden kannalta Beethoven on verrannollinen Beatlesiin, ei Abbey Roadin säveltäjiin (jotka yhdessä muodostavat Beatlesin). Casablanca on vain Casablanca (jonka ohjaajaa tai käsikirjoittajaa harva muistaa).

Yleisten kirjastojen asiakkaat eivät pääasiallisesti ajattele levyä teoksen nimen tai säveltäjän perusteella vaan esittäjän. Asiakkaiden takia tätä kuvailua ylipäänsä on ruvettu aikoinaan tekemään, ja niin tulee olla jatkossakin. Se, että yhtenäisyyden myötä voitaisiin tulevaisuudessa sitten siirtyä ehkä paremmin populaarimusiikin huomioivaan kuvailuun, ei paljon lohduta. Siihen menee joka tapauksessa niin monta vuotta, että asiakkaat ehtivät kyllästyä siihen ettei kirjastosta enää löydä mitään, ja lakata käymästä musiikkiosastoilla.

Toinen tärkeä pointti on, että suomalainen musiikkikirjasto on varmaan maailman paras, ja siihen on panostettu muita maita enemmän. Suomalaiset yleiset kirjastot eivät tämän vuoksi ole verrattavissa kaikkiin maailman kirjastoihin. Tarvittaisiin kansainvälisesti yhteensopiva musiikin kuvailu, jonka standardit perustuisivat suomalaisten tekemään esimerkilliseen työhön. Yksi suomalaisten kirjastojen erityispiirteistä ja huippuosaamisen aloista oltaisiin tässä nyt heittämässä menemään sen takia, että muualla maailmassa asiat eivät ole yhtä hyvin, vaikka Ilkan viestistä päätellen muutos on ongelma myös kansainvälisesti.

"Muistelen 30 vuoden takaista yhtenäistettyjen musiikkinimekkeiden käyttöönottoa - silloinkin haluttiin kansainväliseen käytäntöön mukaan ja vastustus oli kovaa..."

Tässä nyt on kyllä selvä ero: yhtenäistetyt musiikkinimekkeet selvästi parantavat musiikin löytämistä, RDA-sääntöjen vaikutus on päinvastainen. Yhtenäistetyt nimekkeet myös koskevat käytännössä vain taidemusiikkia; kyseinen mullistus ei asettanut koko musiikin kenttää keinotekoisesti yhden säännöstön alle vaan hyväksyi musiikin monimuotoisuuden osaksi luettelointia.

Muutosvastarinta sen itsensä takia on tietenkin tyhmää, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki muutokset ovat automaattisesti hyviä. Kuvailun muutosten tehtävä on helpottaa teosten paikantamista (fyysisessä tilassa ja tietokannassa), ei heikentää sitä. Itse olen kyllä liian nuori tietääkseni miksi ihmeessä kukaan on voinut vastustaa yhtenäistettyjä musiikkinimekkeitä.

Tässä muita mieleeni tulleita havaintoja:

1. Voiko yhteisö olla RDA-sääntöjen mukaan säveltäjä? Esim. kaikissa Rammsteinin levyissä lukee "all music and lyrics by Rammstein", eli yhtye on sekä esittäjä että säveltäjä.

2. Millään kirjastolla ei ole resursseja toteuttaa tällaista muutosta takautuvasti fyysisen kokoelman osalta. Todennäköisesti jokaisessa yleisessä kirjastossa suurin osa kokoelmaan kuuluvista nuoteista ja äänitteistä pitäisi tarroittaa uudestaan.

3. Vastaavasti jos nykyistä hyllyjärjestystä haluttaisiin ylläpitää, uusiin hankintoihin pitäisi ruveta myös liimailemaan Beatles- ja Eppu Normaali -tarroja järjestelmän tuottamien tarrojen lisäksi. Tällä hetkellähän näin tehdään monessa kirjastossa esim. elämäkerroissa (järjestelmän tarra on kirjoittajan mukaan, mutta kirjaston oma tarra kertoo kohdehenkilön/yhteisön, jonka mukaan kirja aakkostetaan), mutta ei kenelläkään ole aikaa, tarrapaperia ja rahaa tehdä näin lähes kaikelle hankittavalle aineistolle.

4. Tässä on käytetty esimerkkinä vain rock-bändejä joiden jäsenet pääasiallisesti säveltävät omat biisinsä, mutta tilanne menee popmusiikin puolella vielä absurdimmaksi. Kaija Koon Tuulen viemää -levystä tulee Markku Impiön albumi ja Nylon Beatin diskografia siirtyy loogisesti Risto Asikaisen nimiin.

5. Jos ongelma sysätään järjestelmäntoimittajalle, konversiota pitäisi lykätä todennäköisesti monella vuodella. Eivät järjestelmäntuottajat pysty tuomaan "esittävä kokoonpano" -kenttää verkkokirjaston ja kirjastojärjestelmän luettelointinäytölle jotain maagista nappia käyttämällä, vaan se vaatii todennäköisesti erittäin paljon työtä (ja veronmaksajien rahoja).

Score: 0

Pieni kommentti Ilari Reuhkalan hyvään kirjoitukseen, jossa hän toteaa mm. "Yhtenäistetyt nimekkeet myös koskevat käytännössä vain taidemusiikkia; kyseinen mullistus ei asettanut koko musiikin kenttää keinotekoisesti yhden säännöstön alle vaan hyväksyi musiikin monimuotoisuuden osaksi luettelointia."

On totta, että sääntöjen tasolla on vahva taidemusiikkiin kytkeytyvä tendenssi. Olemme kuitenkin HelMet-tietokannassa soveltaneet yhtenäistetyn musiikkinimekkeen muodostamistaperiaatteita onnistuneesti. Motiivina on ollut valtavien osumajoukkojen hallitseminen (suosituimmista ikivihreistä voi löytyä 300 versiota) ja välineenä on ollut toimiva viittausjärjestelmä, joka tosin järjestelmän "uudistamisen takia on romuttumassa.

Populaarimusiikissa hakumuotoja on tarvittu ennen muuta kieliversioiden haun järkeistämiseen, mutta kyllä myös erilaisia sovitusversioita on voitu kätevästi hahmottaa asiakkaille YMN:n avulla.

Pienissä kokoelmissa tarvetta ei ehkä koeta yhtä suureksi, mutta toisaalta kun asiakas tulee kysymään, mitä eri suomenkielisiä versioita siitä ja siitä klassikkokappaleesta löytyy, ei oikein muuta keinoa ole kuin yhtenäistetty nimeke, joka hyvin toimivissa hakujärjestelmissä järjestää laulun kaikki versiot loogisesti päällekkäin (identtiset osumat) ja allekkain (poikkeavat versiot). Tarvittaessa demonstroin konkreettisesti.

Heikki Poroila

Score: 1

Oli mulla tuossa kuudeskin pointti, mutta poistin sen melkein heti koska halusin varmistua asiasta ensin töissä kirjastojärjestelmän ääressä.

Rupesin miettimään mitä esim. PIKI-tietokannan RDA-konversiossa tapahtuu, jos teokseen ei ole liitetty mitään tietoa säveltäjästä, jonka voisi nostaa päähakuelementiksi? Tarkistin, että populaarimusiikissa ei ainakaan äänitteiden kohdalla ole juuri luetteloitu teosten (biisien eli osakohteiden) säveltäjiä. Niin tehdään käsittääkseni vain kansallisdiskografiatasolla.

Miten aineiston voi konvertoida ISBD:stä RDA:han, jos jälkimmäisen edellyttämiä säveltäjätietoja ei ole olemassakaan? Tulisiko kaikista PIKI:n äänitteistä anonyymejä teoksia koska "tekijää ei tunneta"? Siis myös niistä joissa säveltäjä-esittäjä on sama koko levyllä (esim. Rammsteinin levyt)? Ei niitä Eppu Normaalin levyjä edes Syrjän nimellä löydä - nykyisissä tietueissa ei lue biisien/levyn säveltäjää (toki Syrjät ovat mukana esittävässä kokoonpanossa, minkä vuoksi "syrjä"-haku toimii).

Entä pitäisikö näissä hienoissa monen säveltäjän "kokoelmalevyissä" (tyyliin Abbey Road) lukea kuitenkin osakohteiden säveltäjät? Kirjaimellisesti mahdoton määrä takautuvaa ja uusiin hankintoihin kohdistuvaa lisätyötä, jos valtaosaan musiikkikirjastojen nimekkeistä pitääkin yhtäkkiä ruveta nykyisten tietojen lisäksi kaivamaan myös kappaleiden säveltäjät.

Musiikista riippumattomana RDA:n suurena ongelmana pidän tuota RDA toolkitiä. Musakirjastojen pätkätyöläisenä mulle on ollut tärkeää ylläpitää luettelointitaitoja myös työttömyyden aikana, ja se on ollut helppoa julkisesti saatavilla olevien sääntöjen ansiosta. Tuon uuden maksullisen säännöstön käyttöönotto tekee siitäkin mahdotonta. Toki luettelointi on siirtymässä koko ajan harvempiin käsiin ja keskittäminen on järkevää, mutta niin voimakas erikoistuminen, että luettelointia ymmärtävät vain vakituiset luetteloijat, ei mielestäni palvele kirjastokenttää.

Score: 0

On totta, että populaarimusiikin säveltäjätietoihin on suhtauduttu perinteisesti melko välinpitämättömästi. Itse olen kyllä koko 2000-luvun luetteloinut myös populaarimusiikin "säveltäjien tarkkuudella", kun siihen vain oli tietojen puolesta mahdollisuus. Erityisen tärkeätä se on ollut viittausten tekemisen yhteydessä, jotta nimekkeistä tulee täsmällisiä ja yhdenmukaisia.

Mutta on aivan selvää, että mekaanisessa korversiossa syntyisi suunnaton määrä näennäisesti anonyymejä teoksia, myös HelMet-tietokannassa vain siksi, ettei säveltäjätietoja ole merkitty asianmukaisella tavalla.

Se kuulostaa kyllä yllättävältä, ettei osakohteessakaan olisi säveltäjätekijöitä eritelty ja mainittu. Sitä vartenhan niitä osakohteita juuri tehdään, että tekniikka sallii täsmällisen tekijöitten erittelyn (toisin kuin esimerkiksi HelMet-tietokannassa, joka ei tue osakohteita ja jossa siksi ainoa tarkka keino on sanoa asiat huomautuskentässä selvällä suomen kielellä). Ehkä tässä on hiukan peiliinkatsomisen tarvetta?

RDA-säännöstön maksullisuus on jotenkin niin tälle ajalle symbolisesti sopivaa. Kas kun eivät samaan syssyyn kehitelleet erikseen ostettavaa lukulaitetta, jolla pelkästään säännöstöä pystyisi tutkimaan. Mutta ehkä tämä täytyy nähdä kehityksen huipentumana, kun tottelijoiden täytyy maksaakin siitä ilosta, että tietävät, miten täytyy totella.

Heikki Poroila

Score: 0

Eilisessä musiikkikirjastolaisten tapaamisessa Tampereella kuulin ensimmäistä kertaa tästä ongelmasta. Ällistykseni vain kasvoi, kun löysin tämän (vain hetken aikaa käydyn) keskustelun yli vuoden takaa. Antaa aika jääräpäisen ja todellisuudesta vieraantuneen - tai ainakin [kevyen] musiikin realiteetteja tajuamattoman - kuvan ylimmistä RDA-tahoista. Voiko tuollainen järjettömyys mennä läpi missään päin maailmaa? Ja etteivät nuo tahot korvaansa lotkauta jos heille sanoo, että tämä juttu ei yksinkertaisesti toimi?

Että tulevaisuudessa hyllytettäisiin Beatlesin tai Eppu Normaalin nuottikokoelma jonkun muun kuin yhtyenimen mukaan? Absurdeinta mitä olen 13-vuotisen kirjastourani aikana kuullut. Toivoa sopii, ettei asiakaskunta näe tätä soppaa, joka tekee koko kirjastoalan naurunalaiseksi.

Score: 0

Kiitos Matti Pajuniemelle muistinvirkistyksestä, ehkä muutkin tähän ketjuun osallistuneet kuin minä olivat jo ehtineet unohtaa miten tarkkanäköisesti aihetta analysoitiin jo yli vuosi sitten.

Sittemmin on ketjussa ollut hiljaista varmastikin julistetun lisäajan vuoksi. Tänä aikanahan on osittain selvinnyt mitkä järjestelmät ehkä kykenevät ongelman kiertämään ja mitkä ainakaan eivät. Toisaalta todellisuuskäsitykset eri leireissä ovat edelleen ilmeisesti ennallaan: viimeksi juuri Tampereella 26.4.17 kuulimme kuinka RDA ei määrää hyllyjärjestystä. Koko tämä keskustelu ja sen liikkeelle laittamat prosessit lienevät siis turhia?

Se, että kaikki musakirjastokentän toimijat eivät luuloista huolimatta kuitenkaan ole vielä edes kuulleet asiasta, on tietysti huolestuttavaa.

(Toistan tässä sen minkä sanoin ääneen Tampereella: FRBR:n malli (teos, ekspressio, manifestaatio, kappale) on tavallaan kaunis tapa hahmottaa aineistotodellisuuksia, mutta ainakin useimpien muiden aineistojen kuin perusmonografioiden todellisuuksien hahmottamiseen se on harvinaisen huono. Erityisesti tämä koskee musiikkiäänitteitä.)

Tommi Viitamies

Ps. Tampereella kuultiin myös, että BTJ alkaa osakohdeluetteloinnissaan lisätä kappaleiden tekijäksi esittäjän niissä tapauksissa, joissa säveltäjää ei voida nimetä. Sinänsä hienoa. Itse olen sitä mieltä, jos RDA:ta halutaan OIKEASTI soveltaa, tulisi esittäjä merkitä ääniteosakohteisiin aina (esittäjä = sävelteoksen ekspression tekijä), kuten tietysti säveltäjäkin, silloin kun se tiedetään (säveltäjä = sävelteoksen tekijä). Olisi kiintoisaa kuulla BTJ:n kommentti miksi näin ei voitaisi tehdä.

Score: 0

RDA-kuvailuohjeet eivät tosiaankaan ota kantaa hyllyjärjestykseen, se on periaatteessa kirjastojen vapaasti määriteltävissä. Tässä kuten monessa muussakin asiassa pitää muistaa erottaa kuvailusäännöt, formaatti ja kirjastojärjestelmä. Kuvailusääntöjen takana olevan tietomallin mukaan esittäjä on ekspression tekijä, sen sijaan esimerkiksi säveltäjä ja kirjoittaja ovat teoksen tekijöitä. Meillä on käytössä MARC 21 -formaatti, joka määrää yhden ainoan tekijän 100-kenttään ja muut samanarvoisetkin tekijät 700-kenttään. Lopulta kirjastojärjestelmässä määritellään yleisönäytöt, hyllyjärjestyksen ilmaiseminen ja tarratulostukset. Eri järjestelmissä on vähän erilaisia mahdollisuuksia vaikuttaa näihin asioihin.

Populaarimusiikin pääesittäjyyden perinnettä ja kansainvälistä kuvailun yhteneväisyyttä on tässä ketjussa jo paljon käsitelty, en enää mene siihen. Musiikin kuvailuryhmissä ja Kansalliskirjastossa on tehty päätös noudattaa RDA-kuvailuohjeita, koska ne kerran on otettu käyttöön. Myös yleisönäyttöjen, hakujen ja hyllyjärjestyksen totutut periaatteet on ymmärretty ja ne on haluttu säilyttää. Siksi kirjastojärjestelmille on tehty esitys erityisen poimintakoodin lisäämiseksi niihin 6- ja 7-alkuisiin kenttiin, joiden halutaan toimivan vanhojen 1-alkuisten pääesittäjäkenttien tapaan. Tämä on kompromissi, jonka mukaan kuvailutietue on RDA-kelpoinen ja näytöt sekä hyllypaikat toimivat samoin kuin ennen.

Osa Suomessa käytössä olevista järjestelmistä on jo pitkällä tässä kehittämistyössä, mutta aivan valmista ei vielä ole. Siirtymäaikaa on jatkettu vielä ensi syyskuulle asti eli pääesittäjän voi toistaiseksi merkitä 100-kenttään.

Kirjastojärjestelmien ja Kansalliskirjaston  yhteinen Katve-ryhmä on käsitellyt aihetta kolmessa viimeisimmässä kokouksessaan. Keskustelua voi lukea ryhmän pöytäkirjoista

https://wiki.helsinki.fi/display/Katve/Katve

parhain terveisin
Ulla Ikäheimo
Kansalliskirjasto / Kirjastoverkkopalvelut

 

 

 

Score: 0

Ulla Ikäheimo: " Musiikin kuvailuryhmissä ja Kansalliskirjastossa on tehty päätös noudattaa RDA-kuvailuohjeita, koska ne kerran on otettu käyttöön."

Lienen jotenkin sopeutumaton persoona, kun tunnen nolouden hiipivän poskille tällaisen lauseen edessä. Eli korkealle koulutettu, fiksu kirjastoihminen toteaa, että kun on tehty yksi moka, täytyy tehdä myös siitä johtuvat muut mokat. (En viittaa tässä Ullaan vaan RDA-päättäjiin yleisesti). Vaihtoehtona tällaiselle nössöydelle olisi tietenkin todeta, että RDA:n tämä ja tämä ratkaisu on typerä ja asiapalvelua huonontava, joten emme sovella sitä (todellisuudessa tällaisia ratkaisuja on tehty, niistä ei vain pidetä ääntä, suomalainen RDA ei ole identtinen virallisen kanssa).

Jos tämä ym. sitaatissa ilmenevä jääräpäisyys on arvovaltakysymys eli musiikin kaltainen sivupolku ei saa horjuttaa päälinjan arvovaltaa, ei voi kuin heilauttaa käsiään ranskalaiseen tyyliin ja näyttää erittäin tyytymätöntä ilmettä.

Kukaan näitä älyttömiä ratkaisuja hyväksynyt ei todennäköisesti tule palvelemaan asiakkaita eikä varsinkaan niitä yleisen kirjaston asiakkaita, joille esimerkiksi äänitteen pääesittäjyys on itsestäänselvä asia ja poikkeamat siitä typeryyttä. Asiakaspalaute jää tulematta ja päättäjät voivat jatkaa omahyväistä rauhassaoloaan. Mutta siellä tiskin äärellä tunnelmat ovat toiset.

Tässä olisi vielä aikaa suhtautua RDA:han järkevästi eikä jumaltensanana. Eikö tosiaan tästä maasta löydy niin rohkeata päättäjää, että uskaltaisi sanoa asian ääneen niin kuin se on: RDA:ssa voi olla hyviä elementtejä (odotan edelleen niiden mainitsemista), mutta siinä on myös erittäin huonoja, käytännön työtä haittaavia ratkaisuja, joiden soveltaminen on yhtä fiksua kuin hypätä perässä kaivoon.

Heikki Poroila

Score: 0

Kommentoi vastausta

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.

Mikä on tuttu lemmikkieläin, joka syö hiiriä?