Anja Nikamaa

Vinyyliä vietiin Viitasaarella, nyt odotellaan uutta musiikkivastaavaa

Anja Nikamaa
Intervallin 1/2003 aiheet ovat olleet hyvinkin ajankohtaisia Viitasaaren kaupunginkirjastossa kevään aikana. Tallenneformaattien muutos konkretisoitui kirjastossa Lainanpäivän suurmyynnissä, jossa kasetit ja LP-levyt saivat kyytiä. Viitasaaren kirjastossa on pohdittu musiikkikirjastotyön vaatimuksia oikein urakalla, kun on mietitty mitä odotetaan uudelta kirjaston musiikkipalveluista vastaavalta virkailijalta. Haastateltavana Viitasaaren kirjastotoimenjohtaja Anja Nikamaa.

Vinyylit kävivät kaupaksi

Viitasaarellakin on huomattu että kirjastoissa suhtaudutaan kovin vaihtelevasti vanhojen tallenneformaattien poistoon. Moni kirjasto kannusti hävittämään vinyylit kun Viitasaari asiaa selvitti ja kyseli hintavinkkejä, mutta sellaisiakin kirjastoja löytyi, joissa halutaan ehdottomasti säilyttää oma työllä ja vaivalla luotu kokoelma.

ATK paljasti Nikamaan mukaan lopulta karusti LP-levyjen käytön vähentymisen. Oli helppo pistää levy poistomyyntiin, jos vuonna 1992 käyttöön otetun kirjastojärjestelmän aikana ei ollut tullut yhtään lainamerkintää. Kymmenen vuotta ilman lainaa tyrmää kyllä paatuneimmankin säilöjän. Viitasaareltakin löytyi lopulta useampi sata nollalaina-LP:tä.

LP-levyistä jätettiin kirjastolle vielä jonkin verran eri musiikinlajien peruslevyjä, yhteensä runsaat 300 kappaletta. Myynnissä oli noin 800 LP-levyä ja 200 kasettia. Kumpaisiakin myytiin 1 euron kappalehintaan. Viitasaarella LP-levyt kävivät kaupaksi kasetteja paremmin. Vinyylistä saatiin kaupaksi 80 % tarjolla olleesta tavarasta, kaseteista meni kaksi kolmesta. Popmusiikki ja jazz kävivät hyvin kaupaksi, taidemusiikki nihkeämmin.

Lisäksi kirjasto lahjoitti yhteistyökumppaneille erikoisalueiden levyjä: lukio sai kirjallisia äänitteitä, musiikkiopisto valitsi klassisen opetukseen sopivia levyjä ja yläasteelle kelpasi kansanmusiikkia. Vastineeksi kirjasto saa asiantuntija-apua aineiston valinnassa.

Uutta musiikkivastaavaa odotetaan innolla

Viitasaarella lopetti vastikään pitkäaikainen, 15 vuoden rupeaman tehnyt, musiikkiosastosta yksin vastannut virkailija. Ennen uuden saamista on jouduttu tulemaan toimeen ilman musiikin erikoistaitoja.

Musiikin valinnassa linja tuntuu Nikamaasta muuttuneen nyt "väliaikana" jonkin verran, nyt on otettu aiempaa enemmän jazzia, taidemusiikkia ja muuta vaihtoehtoisempaa tavaraa, pop ja rock ovat toistaiseksi joutuneet antamaan tilaa. Rasmukset ja Kwanit toki on oltava, mutta esimerkiksi Gimmeliä ei Viitasaarelle taideta ostaa. Populaaria hankitaan, mutta ei enää automaattisesti kaikkia listamenestyjiä.

Jatkossa lienee paljon uudesta ihmisestä kiinni millaiseksi kokoelma alkaa muodostua. Musiikin tuntemuksen tuoma pätevyys hoitaa aineiston valintaa on keskeisiä odotuksia. Nyt valinta on ollut vähän retuperällä, etenkin nuottien osalta, kun muulla henkilökunnalla ei ole tarpeeksi tietoa. Aihealueen tuntemus antaa potkua muutenkin kokoelmatyöhön, poistoja olisi päästävä tekemään jo kiireesti.

Uudelta musiikkivastaavalta odotetaan kovasti myös musiikin tiedonhaun hallintaa. Musiikin alan pähkinät on koettu visaisiksi. Musiikin luettelointi osakohteineen on yksi keskeisistä asioista, joihin nyt haetaan helpotusta. Nykyisellä henkilökunnalla ei kerta kaikkiaan ole aikaa. Tulevaisuudessa häämöttävä kirjastojärjestelmän vaihtokin vaatii satsausta musiikin luettelointiin.

Musiikkikirjastoihmiseltä Nikamaa odottaa monipuolisuutta, laajaa näkemystä. Pelkällä kevyen musiikin hallinnalla ei pärjää kirjastossa. Myös asiakaspalvelun sujuminen, ihmisten kohtaaminen on tärkeää.

Pienessä kaupungissa ei myöskään tarvitse jäädä nuhjaamaan yhtä juttua: Anja Nikamaa väläyttää uuden musiikkivastaavan pääsevän järjestämään myös elävän musiikin tapahtumia, jos tyyppi on tämmöiseen sopiva, aktiivinen persoona. Talossa hyvät puitteet tämmöiseenkin, ja tekevälle siis löytyy varmasti monipuolinen toimenkuva.

Kirjastoissakin raha ratkaisee omalta painavalta osaltaan palvelujen laadun. Nikamaa harmittelee määrärahojen putoamista 90-luvun kultaisista vuosista. Kun hinnat ovat samaan aikaan nousseet, liikkumavara on vähissä. Joiltakin päättäjiltäkin on kuulunut kommenttia, että "eivätkö kirjat riitä". Eivät riitä, sanoo Nikamaa. Tarvitaan lisää rahaa aineistonhankintaan, pitää olla muutakin kuin kirjoja, kirjastossa pitää olla myös ääntä ja kuvaa.

Nikamaan ja koko kirjaston asenne musiikkiin on selkeästi positiivinen. Nikamaa harrastaa itsekin musiikkia monipuolisesti, sydäntä lähellä ovat esimerkiksi kuoromusiikki ja ooppera. Hän ja muu kirjaston väki odottavat selvästi innolla uuden musiikkivastaavan tuloa ja työpanosta.

Anja Nikamaan haastattelu on julkaistu myös Intervalli-lehden numerossa 1/2003.