Ikuisesti nuoria (26.4.2005)

Martti Parkkari ja Wilhelm Kvist

 

17 - 64 / Martti Parkkari ja Wilhelm Kvist. - WKMP-1764, p2004.

On aina ilahduttavaa, kun kotimaista ns. taidemusiikkia julkaistaan äänitteenä. Se kun on useimmille suomalaisille ainoa tapa tutustua tähän maailmaan. Aikamoinen osa näistä julkaisuista tuotetaan maailmalle itse, koska kaupallinen verkosto ei ole kiinnostunut. "Itse" voi tarkoittaa myös monitasoista omaperäisyyttä, kuten on laita käsillä olevalla levylläkin.

Martti Parkkari ja Wilhelm Kvist ovat suomalaisia säveltäjiä. Ikäeroa on - pysyvästi, kuten herrat ovat päättäneet - 64-17 eli 47 vuotta. Parkkari on opettanut Kvistille musiikinhistoriaa, -teoriaa ja säveltämistä. Levyn ovat herrat jakaneet keskenään siten, että vanhuus voittaa ajassa suhteessa 40/15. Levyllä soittaa juuri joukko nuoria muusikoita, mikä sekin on aina hieno juttu. Tietoisuuteen ei ole helppoa päästä pienessäkään maassa.

Levystä välittyvä musiikillinen kuva on suhteellisen konservatiivinen, eikä aivan vastaa levyn nimeen ja saateteksteihin liittyviä vallattomia assosiaatioita. Vailla pelkoa "vaikeasta" musiikista voi siis kuunnella pianon ohella suomalaisittain varsin harvinaista kokoonpanoa eli Kvistin saksofonisekstettiä, jossa pääsolistin (Teemu Korpikoski) jazz-tausta kuuluu myönteisessä mielessä. Säveltäjien suurta ikäeroa ei muuten voi sokkona mitenkään arvata, mitä itse pidän niin ikään myönteisenä piirteenä.

Parkkarin Yhdeksän omistusta kertaavat samoja teemoja vaihtelevin äänenpainoin ja soittimin. Enimmäkseen omistukset saattelee sellon ja pianon yhteistyö, mutta myös kontrabasso ja kellopeli kuuluvat soittimistoon. Omistusten kohteista ulkopuolinen bongaa varsinkin vastarannankiisket Hannu Taanilan, Anna Politkovskajan ja Michael Mooren. Tätä kautta syntyy myös linkki tekijöiden julkistamaan päätökseen lahjoittaa muutenkin edullisen levyn (10 euroa) hinnasta 1,40 euroa Amnesty Internationalille.

Luetteloijien ja tiedonhakijoiden kannalta hankalasti nimetty "17-64" soveltuu hyvin vähän pienempiinkin kirjastoihin monipuolistamaan kotimaisen taidemusiikin tarjontaa.

Heikki Poroila