Opinnäytetyö: lukemisessa tukea tarvitsevien lasten lukemisen edistäminen Suomen yleisissä kirjastoissa

Kirjasto- ja tietopalveluiden tradenomiksi valmistunut Sonja Tarvainen tutki opinnäytetyössään, kuinka lukemisessa tukea tarvitsevien alakouluikäisten lasten lukemista edistetään Suomen yleisissä kirjastoissa. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Seinäjoen kaupunginkirjaston kanssa.

Kädet avonaisen kirjan päällä

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, kuinka Suomen yleisissä kirjastoissa edistetään lukemisessa tukea tarvitsevien alakouluikäisten lasten lukemista. Opinnäytetyöhön haastateltiin yhdeksää kirjastoammattilaista kahdeksasta eri kirjastosta eri puolilta Suomea. Haastateltavat kertoivat, kuinka heidän kirjastossaan edistetään kohderyhmän lukemista ja mitkä palvelut, menetelmät ja aineistot ovat kirjastoammattilaisen näkökulmasta koettu toimiviksi. Haastateltavien työnimikkeet vaihtelivat, mutta kaikki työskentelivät lasten- ja nuortenkirjastotyön parissa. Työkokemusta lasten- ja nuortenkirjastotyöstä haastateltaville oli kertynyt yhdestä vuodesta yli kolmeenkymmeneen vuoteen.

Palvelut

Kaikki haastateltavat kertoivat lukemisessa tukea tarvitseville lapsille tarjottavan vinkkauspalvelua. Kirjavinkkausta pidettiin erityisen toimivana palveluna, koska sitä voidaan muokata helposti koululuokan tarpeen mukaan ja ottaa vinkkauksiin mukaan esimerkiksi selkokirjoja, helppolukuisia kirjoja ja äänikirjoja. Kahdessa kirjastossa oli ryhdytty kiinnittämään erityistä huomiota nimenomaan erityisryhmien vinkkaukseen. Lisäksi kirjastoissa tarjottiin lukukoirapalvelua sekä erilaisia lukukerhoja. Osassa kirjastoista oli toteutettu myös erilaisia hankkeita tai kampanjoita kohderyhmän lukemisen edistämiseen liittyen. Useimmiten kirjastojen palvelut olivat suunnattu kaikille asiakkaille, eikä erikseen lukemisessa tukea tarvitseville lapsille, mutta usein niissä oli kuitenkin otettu lukemisessa tukea tarvitsevat lapset huomioon. 

Yhteistyö

Haastateltavat kokivat, että koulun kautta pystytään parhaiten tavoittamaan lukemisessa tukea tarvitsevat lapset. Koulun kautta voidaan tavoittaa myös sellaiset lapsiasiakkaat, jotka eivät kirjastoa vapaa-ajallaan käytä. Koulun ja kirjaston välinen yhteistyö koettiin pitkälti tiiviiksi ja säännölliseksi, mutta osa haastateltavista toi esille kuinka yhteistyön sujuvuus on usein myös opettajan aktiivisuudesta kiinni. Haastatteluissa tuli esille kuinka olennaista yhteistyön sujuvuuden kannalta on se, että kirjaston työntekijät tulevat tutuiksi opettajien kanssa. Koulun ja kirjaston väliseksi yhteistyöksi mainittiin muun muassa vinkkausyhteistyö, koulu- ja kirjastovierailut sekä lukudiplomit. Lukudiplomeissa lukemisessa tukea tarvitsevat oppilaat otettiin huomioon esimerkiksi erilaisten mukautettujen listojen avulla. 

Aineisto

Lukemisessa tukea tarvitseville lapsille tarjottavaksi aineistoksi haastateltavat mainitsivat selkokirjat, helppolukuiset kirjat, äänikirjat ja Celian aineiston. Haastattelujen perusteella oli hyvin vaihtelevaa ja lapsikohtaista millainen aineisto toimii lukemisessa tukea tarvitsevien lasten lukemisen edistämisessä. Lasta kiinnostava aihe on avainasemassa, kun lasta houkutellaan tarttumaan kirjaan. Äänikirjat koettiin hyväksi vaihtoehdoksi perinteiselle painetulle kirjalle. Lisäksi mainittiin sarjakuvat sekä tietokirjat. Haastateltavat kokivat, että erityisesti houkuttelevan näköisiä selkokirjoja kaivattaisiin vielä lisää. Kiinnostavalla ulkoasulla ja kansikuvalla on merkitystä, kun lapsi valitsee luettavaa kirjastosta. Yhdessä kirjastossa kaikki erityisaineisto oli koottu omaan Omppu-hyllyynsä. Vastaavaa Omppu-hyllyä oli kokeiltu aiemmin myös kahdessa muussa kirjastossa.

Kohtaaminen

Haastateltavilta kysyttiin, kuinka lukemisessa tukea tarvitseva lapsiasiakas tulisi kirjastossa kohdata. Suurin osa haastateltavista toi esille kuinka tärkeintä on kohdata lukemisessa tukea tarvitseva lapsi samalla tavoin kuin kuka tahansa lapsiasiakas, lukemisen vaikeutta korostamatta. Pääosin haastateltavat kokivat kirjastojensa henkilökunnalla olevan hyvät valmiudet kohdata lukemisessa tukea tarvitsevat lapsiasiakkaat ja osaavansa tarvittaessa myös suositella aineistoja. Suurin osa haastateltavista kaipasi kuitenkin lisää koulutusta liittyen erilaisiin oppimis- ja lukemisvaikeuksiin.

Opinnäytetyöhön haastateltiin kirjastoammattilaisia, joiden kirjastoissa oli käytössä joitain palveluita ja menetelmiä lukemisessa tukea tarvitsevien lasten lukemisen edistämiseksi. Tutkimustulokset saattaisivat siis olla erilaiset, jos työhön olisi haastateltu kirjastoammattilaisia täysin satunnaisista kirjastoista.  

Sonja Tarvainen