Kun ensimmäiset kirjapaketit kolahtivat postilaatikkoon maaliskuussa, en ennakkoaavistuksista huolimatta täysin arvannut, kuinka koskettavia ja mieleenpainuvia hetkiä lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaiden valintaprosessi tarjoaisi. Palkintoehdokkaisiin on luku-urakan aikana muodostunut aivan erityisen lämmin suhde, mutta moni muukin teos jää toki tältä vuodelta lähtemättömästi mieleen. Koska Finlandia-kisaan lähetettyjen kirjojen lista ei kuitenkaan ole julkista tietoa, muita mahtavia teoksia voin kommentoida vain yleisesti.
Runsaat 15 000 sivua - joista suuri osa useampaan kertaan luettuja - sisälsivät kuvakirjoja, satukokoelmia, eri alojen tietokirjoja, fantasiaa, jännitystä, kirjasarjojen alkuja, loppuja ja keskikohtia, säeromaaneja ja aikuiselämän alkuvaiheiden kuvauksia. Moniarvoisuus ja yhdenvertaisuus, sukupuolen moninaisuus ja erilaiset perheet, eläimet ja luonto, ilmasto ja ympäristö, ystävät ja tunnetaidot olivat useiden kirjojen aiheina ja nitä käsiteltiin niin fiktion kuin faktan keinoin, ikäkaudelle sopivalla tavalla. Kustantajien kilpailuun lähettämät kirjat vakuuttivat ainakin yhdestä: Oi Suomen lapset ja nuoret, kuinka olettekaan onnekkaita!
Jokainen tämän vuoden Finlandia-ehdokas on palkinnon arvoinen, jokainen sopii myös aikuiselle lukijalle. Aikuisia tarvitaankin tässä yhtälössä, koska kirjat eivät päädy itsestään lasten käsiin.
Kohtaamisia karhun kanssa
Malin Kivelän ja tanskalaisen Martin Glaz Serupin teksti sekä Linda Bondestamin kuvat toimivat niin tehokkaasti, että karhu ahmii kaikki tielleen osuvat ehdokkuudet: Jos kohtaat karhun kisaa Finlandian lisäksi Runeberg Junior -palkinnosta ja oli mukana myös Ruotsin arvostetussa August-kilpailussa.
Jos kohtaat karhun ei ole perinteisen söpö nalletarina, vaan kertomus vähän pelottavasta metsän valtiaasta - joka kuitenkin ihmisen tavoin toivoo, että mahdollinen “kohtaaminen sujuisi rauhallisesti, viihtyisästi ja ilman rähinää”. Hieman lakoninen kertojaääni muistuttaa, että karhua kohdatessa ei kannata yrittää sellaista, minkä karhu kuitenkin taitaa ihmistä paremmin: älä juokse, älä kiipeä, äläkä ui - mutta kerro vaikka vitsi. Tekstin leikkisyys, lempeys ja aikuista puhutteleva hiljainen huumori säilyvät Malin Kivelän käännöksessä. Lisäksi koko aukeman korkuinen muotokuva karhusta kirjan keskipaikkeilla on vuoden hienoin kuvakirja-aukeama!
Sanataiteen ammattilaisten mahtava paketti
Kuten Malin Kivelä ja Linda Bondestam, myös Kaupunki Kukaties -kirjan Pia Krutsin ja Jani Ikonen ovat tehneet yhteistyötä vuosien ajan Pian perustamassa Yöstäjä-sanataideyhdistyksessä. Ehdokaskirjan kuvitus on itse asiassa alkujaan kuin yhdeksänmetrinen kaitaliina, joka kirjassa on jaettu aukeamiksi. Teksti ja kuvat ovat kuin kasvaneet yhteen.
Kirja päivittää maniosti lastenrunojen aiheita. Mukana ovat ravintolapäivä, citykanit ja käsidesit, parkour ja konsolipelit. Tämän kirjan voi lukea yksin tai yhdessä, runo kerrallaan tai kokonaan, mutta mieluiten ääneen.
Aikamatkakoneella faktojen äärelle
Maantietelilijä ja tietokirjalija Laura Ertimo ja kuvittaja Mari Ahokoivu eivät hekään ole ensimmäistä kertaa yhdessä lasten asialla. Edellinen yhteinen työ Ihme ilmat aloitti mainion yhteispelin, Aika matka jatkaa Lotan ja Kasperin seikkailuja.
Aikamatkakoneen reitti kulkee Helsingistä Indonesiaan, Yhdysvaltoihin, Tanskaan, Egyptiin ja Ranskaan ja kattaa satoja miljoonia vuosia. Ennen kuin päästään luontokatoon on jo käsitelty sukupuutto, evoluutio ja norpan kehitys. Kirja tarjoaa faktoja, joilla aikuinenkin voi briljeerata. Tiesitkö, että maapallon nisäkkäistä 36% on ihmisiä, 60% karjaa ja vain 4% villejä nisäkkäitä?
Kepler62-sarjan jatkumo pelistä tekoälyyn
Ensimmäisessä osassa Ari ja Joni onnistuivat tuntikausien pelaamisen jälkeen pääsemään maailman vaikeimman pelin, Kepler62:n, loppuun, sarjan toiseksi viimeisessä osassa palataan seikkailujen jälkeen maahan, joka ei ole entisensä ja vastassa on peliäkin kovempi vastustaja: tekoäly.
Timo Parvelan kirjoittama ja Pasi Pitkäisen kuvittama Kepler62-sarjan toiseksi viimeinen osa Terra. Kloonit teki vaikutuksen. Kuten Pasi Pitkänen itse haastattelussa totesi, kirja on silkkaa “sivunkäännön dramatiikkaa”. Kuva ja teksti tarvitsevat toisensa.
Ihana Ihana
Millaista on, kun ihastuu tulenpalavasti? Dess Terentjeva kuvaa yhdeksäsluokkalaisen Liljan tunteet käsinkosketeltavasti niin, että kuuttakymppiä lähestyväkin muistaa, minkälaista se oli. Samalla Ihana pistää lukijan miettimään myös monia tärkeitä teemoja: kenet ja missä tilanteessa voi riuhtaista kaapista - vai voiko ikinä? Säeromaani käsittelee myös suomenvenäläisyyttä, LGBT-teemoja, sukupuolen moninaisuutta ja jokaisen oikeutta määritellä oma identiteettinsä. Ihana muistuttaa, kuinka ihastuminen on aina sekä samanlaista että ikiomaa.
Toivoa ja rakkautta syrjinnän ja epätasa-arvon maailmassa
Jo edellinen osa Anne-Maija Aallon Korento-sarjasta oli palkintoehdokkaana, silloin Topelius-kilpailussa. Toinen osa Mistä valo pääsee sisään on vähintään yhtä vaikuttava. Kahtiajakautuneessa maailmassa kytee vastarintaliikkeen kapina. Keskeisiä ovat suuret eettiset valinnat ja omantunnon kysymykset. Miten ihminen kasvaa tiettyihin asenteisiin ja ajatteluun, kuinka voi oppia ja uskaltaa nähdä toisin? Entä jos joutuu valitsemaan perheen ja vakaumuksen välillä? Kirjan lukemista oli pakko säännöstellä, niin kovasti sen tarina kosketti, sattuikin. Alalakulosta huolimatta kirja on kaunis ja toiveikas tarina, vaikka sen kuvaama tulevaisuus välillä tuntuu olevan pelottavan lähellä. Toivoa kuitenkin on ja jossain on se särö tai aukko, josta valo pääsee sisään.
Kertojanäänet ymmärryksen avartajina
Viime vuoden kaunokirjallisuuden Finlandia-voittaja Anni Kytömäki kirjoitti hiljattain Helsingin sanomissa näin:
”Taide on perusluonteeltaan vapaata, ja sellaisena se saa mielestäni pysyäkin. Jos alkaa työskennellä sanoma edellä, julistus paistaa läpi ja kääntyy helposti itseään vastaan. Ei taiteilijan myöskään tarvitse väkisin ottaa kantaa hupeneviin jäätiköihin ja lajien uhanalaisuuteen. Luultavasti lopun aattonakin kaivattaisiin yhä lauluja silkasta rakkaudesta, ei vain käsillä olevasta tuhosta.” (HS 14.11.2021)
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden palkintoehdokkaat ovat taidetta, joka herättää ajatuksia, eivätkä aiheistaan huolimatta ole ensisijaisesti sanoman julistajia. Niissä yhdistyy tarina ja tieto, tunne ja tosiasiat.
Toinenkin lainaus Kytömäen tekstistä sopii myös näihin ehdokkaisiin : ”Viime aikoina on puhuttu paljon siitä, että fiktion lukeminen lisää empatiaa. Lukija voi eläytyä erilaisiin kertojanääniin ja oppia ymmärtämään niitä. Jos hyvin käy, ymmärrys tunkeutuu lopulta ulos fiktiosta ja muuttaa maailmaa. Kun kerron tapahtumia karhun, jokihelmisimpukan tai muun vieraan tajunnan katsannosta, haluan tehdä sen siten, että lopputulos koituu asianosaisen eduksi.”
Karhu mainittu! Ehdokaskirjojen karhumaisen karhun, runokaupungin hahmojen, Kepler62:n kloonisisarten, ajassa matkaavien Lotan ja Kasperin, yhdeksäsluokkalaisen Liljan ja veden peittämään Tokioon palaavan Aleksein nahkoihin asettuminen avaa näkymiä toisenlaiseen tapaan elää. Jokainen lukukerta avaa jokaisesta kirjasta uutta.
Mutta kuten sanottu, aikuisia tarvitaan, jotta lapset löytävät heille tehdyt tarinat. Ranganathanin lait eivät koskaan ole tuntuneet tärkeämmiltä: kunpa nyt löytyisi jokaiselle kirjalle lukija ja jokaiselle lukijalle kirja. Kaikki mahdollisuudet siihen ovat olemassa, jos me aikuiset helpotamme kirjojen ja lukijoiden iloisia yhteentörmäyksiä.
Päivi Jokitalo