Vanhemmat kertoivat aikoinaan ja vielä nykysinkin lapsillensa satuja selittääkseen, mistä lapset tulevat. Tunnen länsieurooppalaisen tarinan että haikara tuo…

Haikaratarinoita on kerrottu Suomessakin. "Lapsille ei esimerkiksi kerrottu sitäkään, että vauva kasvaa äidin vatsassa, kunnes äiti synnyttää sen. Sanottiin, että enkeli tai haikara tuo vauvan", kerrotaan Kaari Utrion, Kaarina Helakisan ja Maikki Harjanteen kirjassa Laps' Suomen.

Pirjo Hämäläinen-Forslundin Maammon marjat tunkeutuu syvemmälle suomalaiseen kansanperinteeseen ja täsmentää, että haikaratarinoita harrastettiin vain säätyläisperheissä. "Oscar Parlandille sanottiin haikaran tuoneen uuden veljen nokassaan ja pudottaneen tämän koriin äidin sängyn viereen. Kun Oscar kysyi, mistä haikara sitten lapsen otti, kerrottiin lumpeenkukkalammesta."

Rahvaankin tarinoissa nähdään yhteys haikaroiden vetiseen elementtiin: joet, järvet, lähteet ja kaivot toistuvat usein selityksissä lasten alkuperästä. Yleisin selitys oli kuitenkin se, että lapset olivat peräisin saunasta - joko lauteiden kätköistä, kiukaan pesästä tai lattian alta. Saamelaisäiti löysi vastasyntyneensä käsityölaukustaan. Vienankarjalaiset tarinat olivat vielä tätäkin mielikuvituksellisempia. Mikäli lapsi syntyi navetassa, hänet toi navetanhaltija; mikäli tallissa, hevospeikko; mikäli saunassa, siellä asustava slaavilaisperäinen noita-akka, jakapapa.

Lähteet:
Pirjo Hämäläinen-Forslund, Maammon marjat : entisaikain lasten elämää
Kaari Utrio, Kaarina Helakisa, Maikki Harjanne, Laps' Suomen