Tuberkuloosia sairastaneiden lasten hyväksi myydyt "joulumerkit"? Postimerkin kokoisia merkkejä oli tapana liimata joulutervehdyksiin postimerkin lisäksi joskus viime vuosisadan puolella. Missä niitä myytiin? Loppuiko merkkien myynti kysynnän kuihtumiseen vai rahantarpeen poistumiseen?
Tässä ei ole kyse Postin ja esimerkiksi SPR:n yhteistyöstä, jossa samalla postimerkillä tuli sekä maksaneeksi postilaitokselle kuljetuksesta että lahjoittaneeksi järjestön keräykseen pienemmän rahamäärän. Ei myöskään nykyisistä postilaitoksen syksyisin myymistä jouluaiheisista postimerkeistä, joilla ei kerätä rahaa millekään ulkopuoliselle taholle.
Vastaus
Ensimmäisen hyväntekeväisyysmerkin, jolla kerättiin varoja tuberkuloosinvastustamistyölle, toteutti vuonna 1908 Keräystoimikunta vähävaraisten keuhkotautisten hyväksi. Merkin suunnitteli Axel Gallen-Kallela. Toimikunta julkaisi merkit myös vuosina 1915 ja 1921. Niidenkin kuvat olivat Gallen-Kallelan työtä. Suomen tuberkuloosin vastustamisyhdistyksen ensimmäinen hyväntekeväisyysmerkki julkaistiin vuonna 1910. Näitä kaikkia myytiin ja käytettiin ympäri vuoden, joten niitä ei vielä voi pitää varsinaisina joulumerkkeinä.
Suomen tuberkuloosin vastustamisyhdistyksen ensimmäinen joulumerkki tuli myyntiin vuonna 1912. Seuraava joulumerkki ilmestyi vasta vuonna 1926, jolloin julkaistiin vuoden 1912 aihe hiukan muunneltuna. Vuodesta 1927 vuoteen 2001 joulumerkki julkaistiin joka vuosi lukuunottamatta vuotta 1993, koska 1992 oli painettu kahden vuoden merkkitarve. Parhaina vuosina merkkien painos oli 5–7 miljoonaa kappaletta. Eniten joulumerkkejä suunnitellut taiteilija on Martta Wendelin (29 merkkiä vuosina 1931–63). Toinen yli kymmenen merkin taiteilija on Eeva Oivo (14 merkkiä vuosina 1978–91). Tuberkuloosityön kansainvälinen punainen kaksoisristitunnus tuli merkkeihin 1927, jolloin Suomi liittyi Kansainväliseen tuberkuloosiunioniin.
Joulumerkeistä saadut varat sijoitettiin vuosina 1926–31 ja 1935–73 Lastenparantola-rahastoon. Pulavuosina 1932–34 tulot ohjattiin varattomien keuhkotautia sairastavien avustukseen ja hoitoon. Rahaston varoilla rakennettiin ja ylläpidettiin ns. joulumerkkikoteja, joita oli Tampereella (1936–73), Pälkäneellä (1939–48), Oulussa (1945–69) ja Kuopiossa (1954–64). Joulumerkkikotien lopettamisen jälkeen joulumerkeistä saadut varat ohjattiin Suomen tuberkuloosin vastustamisyhdistyksen ylläpitämiin muihin toimintoihin, kuten astmaattisten lasten kuntoutukseen, tuberkuloositartunnan uhkaamien lasten kuntoutukseen, tuberkuloositartunnan uhkaamien vastasyntyneiden erityishoidon tukemiseen sekä tuberkuloosin vastustamiseen kehitysmaissa.
Suomen tuberkuloosin vastustamisyhdistyksen joulumerkkejä oli saatavana mm. kaikissa postitoimistoissa sekä monissa kirja- ja paperikaupoissa – ylipäänsä sellaisissa paikoissa, joissa postimerkkejäkin myytiin.
Tutkimistani lähteistä ei selvinnyt varsinaista syytä joulumerkkien myynnin lopettamiselle. Tarve vastustaa tuberkuloosia on kuitenkin edelleen olemassa. Taudin väheneminenkin alkoi hidastua maassamme jo 80-luvun puolivälissä. Lasten tuberkuloosi on meiltä lähes hävinnyt, minkä voisi ehkä nähdä ainakin yhtenä vaikuttavana tekijänä joulumerkkiperinteen katkeamiseen – tartunnan estäminen lapsissa on kuitenkin alusta asti ollut yksi tuberkuloosinvastustamistyön keskeisimmistä tavoitteista.
Lähteet:
Åke Berglund, Suomen tuberkuloosin vastustamisyhdistys : joulumerkit
Sakari Härö, Vuosisata tuberkuloosityötä Suomessa : Suomen tuberkuloosin vastustamisyhdistyksen historia
Kari Teramo, Joulumerkkien tarina. – Duodecim 23/2003, s. 2337-2345
Joulumerkkikotilapset ry - Joulumerkkikotilapset ry
Kommentoi vastausta