Topeliusta pidetään taidesadun isänä, mutta mikä on ensimmäinen suomen kielellä kirjoitettu taidesatu? Entä ensimmäinen suomen kielellä kirjoitettu…

Tiettävästi vanhimmat painetut suomalaiset alkuperäissadut ovat Christfrid Gananderin kokoelmaan Uudempia uloswalituita satuja (1782) sisältyneet kaksi eläinsatua "Yxi kijski (rökäs) ja lohi" sekä "Sika ja kettu". Muut Gananderin kirjan neljästätoista sadusta on mukailtu ulkomaisista lähteistä. Suomenkielisen taidesadun isänä pidetään kuitenkin vuosisata myöhemmin vaikuttanutta Tyko Hagmania, joka vuosina 1882-93 julkaisi viisi kokoelmaa Satuja ja runoja lapsille.

Ensimmäiseksi suomalaiseksi lastenkirjaksi on joskus mainittu Herman Emanuel Hornborgin vuonna 1818 julkaisema Wähän totuutta, kolmessa jako-luokassa, olkoonkin että kovinkaan lastentajuisia Hornborgin "lupilupaiset sadut" eivät ole. Varhaisimpana suomenkielisenä nuorisoromaanina voidaan pitää Pietari Hannikaisen kirjaa Serkukset (1848). Ensimmäisten suomalaisten kansansatujen kokoelmien toimittajana kunnostautuneen Eero Salmelaisen "suomen kieltä oppivaisten hyödyksi" laatima lukukirja Pääskyisen pakinat ilmestyi vuonna 1857. Suomenkielisen lastenrunouden historian voidaan katsoa alkavan Suonion (Julius Krohn) saksalaisperäisiin kuviin sepittämästä runokuvakirjasta Pienokaiset (1869). Suonion lastenrunot olivat osaksi alkuperäisiä, osaksi mukailuja vieraista kielistä. Ensimmäiseksi varsinaiseksi suomenkieliseksi kuvakirjaksi voidaan nimetä vuonna 1882 julkaistu 5-värinen Kuvia Suomen lasten elämästä. Sen runot oli kirjoittanut "Juhani H.". Nimimerkin taakse kätkeytyi toinen Hannikainen, säveltäjänäkin tunnettu P. J. (Pietari Juhani). Serkusten kirjoittaja Pietari Hannikainen oli hänen setänsä. Kirja ilmestyi samanaikaisesti sekä suomen- että ruotsinkielisenä laitoksena, joissa kummassakin oli oma tekstinsä. Ruotsinkieliset runot on otaksuttavasti riimitellyt kirjan kuvittaja Rudolf Åkerblom. Hannikaisen ja Åkerblomin kuvakirja on kuitenkin jäänyt lähes unohduksiin suomalaisissa lasten- ja nuortenkirjallisuuden historioissa. Niinpä ensimmäisenä kotimaisena kuvakirjana on yleisesti pidetty vuonna 1894 ilmestynyttä ja samanaikaisesti ruotsinnettua Venny Soldan-Brofeldtin ja Juhani Ahon Suomalaista kuvakirjaa. Ensimmäinen suomenkielinen tyttöromaani oli Immi Hellénin Aune (1896). Sittemmin suosituiksi tulleista koululaiskertomuksista varhaisin suomenkielinen oli Tekla Roschierin "Auringon noustessa" (1898). Poikien seikkailukirjan pitkäikäisen perinteen aloitti Eino I. Parmasen Haukkavuoren aarre (1907).

Varhaisista suomeksi kirjoittaneista lasten- ja nuortenkirjailijailijoistamme on syytä mainita myös Anni Swan, joka oli sekä satujen että nuorisoromaanien kirjoittajana koko lajiperinteen juurruttaja Suomessa. Häntä voi hyvinkin pitää Topeliukseen verrattavana vaikutusvoimaisimpana hahmona suomenkielisen lastenkirjallisuutemme kehitystä tarkasteltaessa. Swanin esikoiskokoelma Satuja ilmestyi 1901. 1800-luvun puolella esille nousseista kirjailijattarista kannattaa jo mainitun Immi Hellénin ohella muistaa myös Alli Nissinen, joka satujen, runojen ja kertomusten lisäksi kirjoitti myös kolminäytöksisen satunäytelmän "Pentti mylläri kuninkaan hovissa" (1910).

Lähteet:
Riitta Kuivasmäki, Aakkoset : johdatus suomalaisen nuorisokirjallisuuden historiaan ja käsitteistöön
Riitta Kuivasmäki, Suomalaisen kuvakirjan alkutaipaleelta. - Teoksessa Sininen lamppu : näkökulmia lasten- ja nuortenkirjallisuuteen ja sen tutkimukseen
Irja Lappalainen, Suomalainen lasten- ja nuortenkirjallisuus
Ulla Lehtonen, Lastenkirjallisuus Suomessa 1543-1850
Jorma Mäenpää, Sata vuotta sadun ja seikkailun mailla : suomalaisten lasten- ja nuorisonkirjallisuuden vaiheita