Taaperoni on kirjojen suurkuluttaja, ja moni rakas kirja on päässyt lukutohinassa hajoamaan, kuten jotkut omat lapsuuteni kirjat 80-luvulta. Millä olisi hyvä…

Nyrkkisääntönä irronneita sivuja ei kannata teipata vaan liimata. Teippiä kannattaa käyttää vain silloin, kun sivu on revennyt. Meillä kirjastossa tulee koko ajan kirjoja, joiden sivut ovat irronneet ja joita joku asiakas on hyvässä tahdossa teipannut. Teippi ei kuitenkaan kestä, ja teipin irrottaminen sivuista liimaamista varten on usein aikamoista tuskaa.

Yksittäiset tai muutamat irronneet sivut kannattaa liimata kirjaan käyttämällä jotakin sopivaa liimaa. Niitä kannattaa katsoa esimerkiksi tavarataloista tai askartelutarvikkeita myyvistä kaupoista. Käytän itse kirjaston kirjojen korjaamisessa RX Original -liimaa, jota saa Clas Ohlsonilta. Se on kätevässä pullossa, josta sitä on helppo annostella liimattavaan kohtaan, joskin liima on aika voimakasta ja tuoksahtaa myös melkoisesti. Kollegat käyttävät liimamerkkejä Platanol ja Eri Keeper, joita voi levittää siveltimillä liimattavaan kohtaan. Ainakin jälkimmäistä saa myös tuubissa.

Jos kirjasta on kannet kokonaan irti, riippuu kirjan rakenteesta, miten sen voi korjata. Jos kirja on pehmeäkantinen ja sen sivut ovat suoraan kiinni selkämyksessä, selkämyksen sisäpuolelle voi levittää liimaa ja painaa sivut siihen kiinni. Meillä kirjastossa on kuumaliimauslaite, jota voimme käyttää tuollaiseen, sillä kuumaliima kestää melko hyvin.

Pahvisten kovakantisten kirjojen korjaamisesta minulla ei ole oikein kokemusta. Ne näyttäisivät kuitenkin pikaisella selailulla olla yleensä rakenteeltaan sellaisia, että selkämyksen ja sivujen väliin jää rako, jolloin sivuja ei voi liimata suoraan selkämyksen sisäpuolelle kiinni. Sivuja voisi kenties koettaa liimata levittämällä liimaa sivujen liitoskohtaan. Mahdollisesti siihen voisi käyttää myös teippiä, jos sivuja ei saa kunnolla liimattua, mutta silloin kannattaa tavallisen läpinäkyvän teipin sijaan käyttää paksumpaa, hiukan kankaiselta tuntuvaa teippiä, joka ainakin meillä kirjastossa on Tesa-merkkistä.

Sidottujen kirjojen korjaaminen voi olla haastavampaa. Yleensä sidotun kirjan rakenne on sellainen, että selkämyksen ja sivujen väliin jää rako, jolloin sivuja ei voi liimata suoraan selkämyksen sisäpintaan kiinni. Jos kirjan sivut ovat irti kansista mutta selkämyksen ja sivujen välissä oleva osa kunnossa, voidaan sivut liimata tuohon osaan kiinni. Joskus jos tuo osa on irti tai huonossa kunnossa, olen antanut kirjoille ensiapua eräällä konstilla. Pyöräytän nimittäin paperista tai kartongista putken, jonka taitan litteäksi ja liimaan selkämyksen ja sivujen tai sivuja kiinni pitävän osan väliin, jolloin se tukee sidosta. Siitä ei tule kaunista jälkeä, mutta tuo sopii kirjoihin, joita ei ole syystä tai toisesta mahdollista sitoa uudestaan mutta joita halutaan vielä käyttää. Kirjoille, joiden sidokset ovat rikki, paras vaihtoehto olisi toki sitoa ne uudestaan, mutta se tosiaan vaatii osaamista ja aikaa.

Revenneet sivut on hyvä teipata. Käytän itse siihen arkistointiteippiä, jota saa luultavasti ainakin askartelu- tai konttoritarvikkeita myyvistä kaupoista. Sen pitäisi kestää pitkään paremmin kuin tavallinen läpinäkyvä teippi, mikäli on ajatus, että kirjojen haluaa kestää vielä vuosia.

Sen enempää kuivunut liima tai teippi ei ole oikein suositeltavaa syötäväksi. Siksi olisi hyvä pitää huolta, ettei lapsi pääse mutustelemaan niitä. Toisaalta liimaosat ovat yleensä sen verran piilossa kirjassa, ettei lapsi pääse niitä ehkä kovin helpolla syömäänkään. Kaupoista voi kysellä mahdollisimman vähän myrkyllisiä liimoja, mutta luultavasti mitä vaarattomampi liima on, sitä heikompi saattaa olla sen liimauskyky. Syötäviä elintarvikeliimoja ei voi suositella kirjankorjaukseen.