Pidän kovasti Kjell Westön kirjoista ja kaipaisin lukusuosituksia perustuen mieleenkiinnon kohteeseeni. Erittelen vielä tarkemmin, että mikä minuun Westössä vetoaa, jotta lukusuosituksesta tulisi helpompi toteuttaa.
Hieman melankolinen, mutta ei liian raskas pohjasävy tuntuu vetoavalta. Lukija voi ikään kuin valita, näkeekö hän melankoliaa vai toivoa ristiriitaisuuden keskellä.
Pohdiskelevuus, herkkyys ja lievä sisäänpäinkääntyneisyys sekä mieto ulkopuolisuuden kokemus ovat myös keskeisiä minuun vaikutuksen tekeviä seikkoja.
Lisäksi tärkeä seikka minusta on: Westön kirjojen lavea, näennäisesti jopa lempeä kerrontatyyli, joka yhdistyy hyvin raskaisiinkin aiheisiin. Tyyli on lisäksi hyvin todentuntuinen.
Pidän lisäksi Westön tavasta kuvailla meitä ympäröivää maailmaa esimerkiksi luonnon kauneutta, erilaisia ihmisiä ja ihmissuhteita. Useimmiten kuvailu sijoittuu vielä yli sukupolvien.
Vastaus
Peter Sandström sopii hyvin näihin määritelmiin, esim. romaani Laudatur. Samoin sopivat Olli Jalonen ja Leena Parkkinen. Lisäksi, jos Tommi Kinnusen sukuromaanit Neljäntienristeys ja Lopotti ovat vielä lukematta, uskon niiden vetoavan. Anni Kytömäen Kultarinta ja Kivitasku ovat luonnon kauneutta tarkasti kuvaavia, lavean kertovia teoksia (myös useita sukupolvia mukana). Laura Lähteenmäen romaani Korkea aika sopisi myös minusta tunnelmaltaan joukkoon. Jos ulkomaiset kirjat kiinnostavat, suosittelisin Alice Munron novelleja ja John Williamsin romaaneja, erityisesti Stoner.
Kaunokirjallisuuden kuvauksia löytyy palvelusta Kirjasampo.fi.
Kommentoi vastausta