Ovatko koulukirjojen tekijät opettajia? Ja kuka ylipäätään päättää millainen on hyvä oppikirja?
Vastaus
Oppikirjojen tekijät ovat yleensä opettajia. Heillä on käytännön näkemystä siitä, minkälaista materiaalia opetustyössä tarvitaan. Oppikirjan tekijän ei kuitenkaan tarvitse olla opettaja. Myös mm. tutkijat voivat kirjoittaa oppikirjoja. Tiedeyhteisössä on esitetty kritiikkiä, että tutkijat jäävät usein sivuosaan, kun opettajien käytännön kokemusta pedagogista osaamista painotetaan.
Ylen verkkosivulla 28.9.2015 julkaistun jutun mukaan oppikirjoilla on tavallisesti useampia kirjoittajia, jotka jakavat kirjoittamista osaamisalueidensa mukaan. Tekstin kirjoittamisesta yhtenäiseen muotoon vastaavat kustannustoimittajat ja lisäksi kirjantekoprosessiin osallistuvat graafikot ja videoiden tekijät. Yhtä kirjaa saattaa olla työstämässä kaikkiaan yli kymmenen ihmistä.
Myös kustantajien sivuilla kerrotaan oppikirjojen tekijöistä. Esimerkiksi Sanoma Pron sivulla kerrotaan näin: "Työllistämme satoja oppimateriaalin tekijöitä, kuten opettajia, kuvittajia, valokuvaajia ja graafikoita."
Otavan sivulla etsitään uusia oppikirjan tekijöitä ja viesti on suunnattu nimenomaan opettajille. "Haemme joukkoomme opettajia, joilla on halu tehdä entistä parempia oppimateriaaleja. Tuo ideasi ja kokemuksesi osaksi ryhmän osaamista!"
Vuoteen 1992 asti opetushallitus tarkasti ja hyväksyi kouluissa käytettävät oppikirjat. Nykyään opetuksen järjestäjät päättävät itse, mitä materiaalia ne käyttävät. Opettajilla onkin suuri valta siinä, mitä kirjoja oppimateriaaleja koulussa otetaan käyttöön. Usein suositaan kirjoja, joiden tekemisessä oman koulun opettajia on ollut mukana.
Lähteet:
Marjatta Rautio: Uusia oppikirjoja puserretaan kansiin kiireellä – kemian kirja voi olla sadekesänä syntynyt helmi https://yle.fi/uutiset/3-8326462
Jean-Michel Kalmbach: Toki voi siinä olla tutkijoitakin mukana http://research.jyu.fi/kieliskooppi/article/2012-10-toki-voi-siina-olla.html
https://www.sanomapro.fi/tietoa-meista/
https://oppimisenpalvelut.otava.fi/haluatko-oppikirjailijaksi/
Kommentit
Lasten ja nuorten suhde kirjoihin jää monelta koulukirja asteelle. Sielläkin ne ovat syystä vain fyysinen repputaakka. Tämä valtava painomäärä, joka kasvuvaiheessa olevan vartalon on kannettava on mielestäni kohtuuton. Mielikuva kirjoista alkaa siis ikävällä tavalla. Voisiko joku painokkaan päätäntävallan omaava antaa kirjojen valmistajille vihjeen. 1 kirja voi olla kevyt. Mutta kokeilkaapa kertoa se 7 llä + työkirjat + muu materiaali, esim cromebook + kännykkä. 9,9 kg kannettavaa ylä-astelaisen hintelälle vartalolle. Kohtuuton taakka. Mielikuva kirjoista alkaa siis ihan...sieltä. Kirjat voi painattaa ja liimata vielä ns puolitettuna lukukausillensa. Jolloin koko repun taakka kevenee puolella. Se kuulostaakin jo kohtuulliselta. Kuussa on käyty, mutta koululaisen kantotaakkaan ei olla puututtu edelleenkään.
Kommentoi vastausta