Oscar Wilde on todennut, että historia on pelkkää juoruilua, mutta mitä tämä tarkoittaa? Miksi pelkkää juoruilua?

Wilden toteamusta pitäisi kaiketi tarkastella alkuperäisessä yhteydessään eikä vain kontekstistaan irrotettuna heittona. Lausahdus esiintyy näytelmässä Lady Windermere's fan käydyssä keskustelussa juorun ja ilkeämielisen huhun välisestä erosta. Lordi Windermere syyttää Cecil Grahamia siitä, että tämä levittää häväistysjuttuja neiti Erlynnestä, vaikkei tätä edes tunne. Graham puolustautuu: "Parahin Arthur, minä en koskaan levitä huhuja – minä vain juoruilen." Kun Windermere sitten tiedustelee, mitä eroa on juorulla (gossip) ja huhulla (scandal), Graham vastaa: "Juoruilu on ihastuttavaa! Historia on pelkkää juoruilua. Huhupuhe on moraalisten käsitystemme tylsäksi tekemää juoruilua. Minä en koskaan moralisoi. Mies, joka moralisoi, on yleensä tekopyhä, ja nainen, joka moralisoi, on poikkeuksetta yksinkertainen."

Grahamia on näytelmän analyyseissa luonnehdittu kevytmieliseksi kyynikoksi, joka mielellään lietsoo eripuraa. Myös tämä on syytä huomioida tulkittaessa Wilden esittämää ajatusta historiasta pelkkänä juoruiluna. Graham vaikuttaisi puheenvuorossaan sanovan, että historia on pelkkää kuulopuhetta vailla moraalista ulottuvuutta – ja että on ylipäänsä tekopyhää (tai suorastaan tyhmää) pyrkiä moralisoimaan. Ilmeisen kyynisen näkemyksen mukaan historian ei ole tarkoituskaan olla opettavaista, mikä kaiketikin voisi auttaa selittämään sen, miksi emme tunnu oppivan siitä yhtään mitään.