Onko Oiva Paloheimon runon "Pan kuuntelee virttä" Pan syntisen ihmisen vertauskuva, jota ei päästetä kirkkoon koska hän on niin epäonnistunut. Mitä sanoo asian tuntijat kuulemalleni erään esittäjän väitteelle ?
Vastaus
Paloheimo-tutkimuksen ja hänen teostensa analyysin kulmakiviä on perinteisesti ollut ajatus kirjailijan tuotannon ilmentämästä dualismista: usko - epäusko, Jumala - Saatana, hengellinen - maallinen, kristillinen - pakanallinen.
Pan kuuntelee virttä -runon pakanallisen Pan-hahmon virren soitto on tavallisesti luettu tätä taustaa vasten kuvauksena näiden toisilleen vastakkaisten maailmojen vääjäämättömästä erillisyydestä. Pan tahtoisi uskoa, vaan ei yksinkertaisesti voi: "Mitä ristin tiestä vois ymmärtää mies, jolla on toinen taakka." Hän pohtii turhaan, miten pääsisi osalliseksi syntien anteeksiannosta: "-- kurja Pan koki ratkaista arvoitusta, miten ristinkuolema vapahtais hänet myös tästä harhailusta." Tulkinta Panista syntisen vertauskuvana on kiinnostava, mutta ei ehkä täysin ongelmaton.
Kirjallisuutta:
Krohn, Eino, Vangittu Jumala ja itkevä Saatana : Oiva Paloheimon kaksi elämän aspektia. - Teoksessa Kaksi lukittua lipasta : tutkielmia kirjallisuuden ja estetiikan alueilta
Niinistö, Maunu, Syvä lähde : raamatullista ainesta suomalaisessa runoudessa
Niinivaara, Erkki, Maallinen ja hengellinen
Kommentoi vastausta