Talonrakennus sosialistisissa maissa

Kysytty
12.12.2018

Onko niin, että sosialistisissa maissa useimmat talot rakennettiin siten, että niitä ei eristetty kunnolla, vaan lämmittiminä käytettiin sähköpattereita, koska näissä maissa ihmiset saivat ilmaiseksi sähkön ja veden? Jos näin on, miten ei osattu ajatella, mitä siitä seuraisi, eli että kylmillä säillä sähköt menisivät poikki? Tämä on sanottu eräässä keskustelussa Suomi24-palstalla. Keskustelun otsikko on "Kommunismin epäonnistumisen alkeet osa 1".

Vastaus

Vastattu
13.12.2018
Päivitetty
13.12.2018

Yritin sosialististen maiden arkielämää kuvaavasta kirjallisuudesta löytää vahvistusta kysymyksessä esitetyille väitteille, tässä kuitenkaan onnistumatta. Jos sosialistista kulttuuria tarvitsee luonnehtia karkein yleistyksin, mielestäni totuudenmukaisimmalta tuntuu Timo Laineen kirjasta Torakoita ja panssarivaunuja : silminnäkijänä hajoavassa neuvostoimperiumissa (Tammi, 2014) vastaani tullut huomio: "Vähitellen minulle selvisi, että Venäjällä on kaikki hieman rempallaan eikä pikkuasioiden kanssa olla turhan tarkkoja." (s. 31)  Laineelta löysin myös yhden maininnan rakennusten lämpöeristyksestä, joka sopii yhteen edellisen toteamuksen kanssa: "Kuvittelin, että siperialaiset olisivat olleet kylmyyden ammattilaisia, jotka osaavat huolehtia rakennusten lämpöeristyksestä, mutta jo ensimmäisenä päivänä huomasin olleeni väärässä." (s. 243)

Neuvostojärjestelmän absurdiutta oivallisesti virolaisesta näkökulmasta kuvaileva Lauri Vahtren Absurdin suurvalta : elämää neuvostojärjestelmässä (WSOY, 2010) ottaa monen muun asian ohessa esille myös rakentamiseen ja asumiseen liittyviä näkökohtia, mutta siitäkään ei varsinaisesti löydy tukea kysymyksessä esiin tuodulle ajatukselle asuinrakennusten vajavaisen lämpöeristyksen ja kuluttajille ilmaisen sähkön välisestä suhteesta. Tekisi mieleni ajatella, ettei Vahtre varmaankaan olisi jättänyt käyttämättä näin herkullista esimerkkiä sosialistisesta absurdiudesta, jos siihen suinkin olisi tilaisuus tarjoutunut - siinä määrin tarkoin hän kirjaansa on neuvostojärjestelmän absurditeetteja tallentanut.

Sitä paitsi, ajatuksen sähkön ja veden maksuttomuudesta kumoaa Erkki Pennasen neuvostoliittolaisen arkielämän yksityiskohtia valottava kirja Naapurin maailma (Tammi, 1979), joka sisältää seuraavanlaisen yhteenvedon itäisten naapuriemme asumiskuluista: "Vuokran suuruus on 13,2-16,5 kopeekkaa hyötyneliöltä. Vedestä veloitetaan 29 kopeekkaa hengeltä, ja lämmityksestä ja vedestä perhe maksaa pyöreästi viisi ruplaa. Sähkö maksaa kaksi kopeekkaa ja kaasu 16 kopeekkaa hengeltä kulutuksesta riippumatta." Myös Pennanen kiinnittää huomiota Laineen esille ottamaan kaiken rempallaan olemiseen: "Vastaavasti heidän on usein totuteltava siihen, että paikat eivät ole kunnossa eikä pikkuvikojen ilmetessä apua saa mistään - ei ainakaan ilmaiseksi. Alhaiset vuokrat ja kunnallismaksut peittävät tuskin kolmannesta todellisista kuluista, vaikka pääomakulut jätetään laskemattakin. Tuntuva varjopuoli tästä on se, että valtiolta ei sitten riitä enää rahaa talojen ja asuntojen kunnossapitoon ja paikat tahtovat olla rempallaan." Pennanen puhuu myös rakentamisen heikosta laadusta: "Jokainen vertailukohtia omaava henkilö myöntää, että rakentamisen jälki on roimasti kansainvälisen tason alapuolella. Rakennusalan ammattimiehistä on huutava pula, mutta sittenkin kysymys tuntuu olevan paljon muustakin kuin ammattitaidon puutteesta."

Arvelisin siis, että jos lämpöeristyksiä ei sosialistisessa asuntorakentamisessa tehty kunnolla, se johtui yksinkertaisesti siitä, että mitään muutakaan ei tehty kunnolla.

0 ääntä
Oliko vastauksesta sinulle hyötyä?
 
Haluatko jättää uuden kysymyksen? Lähetä kysymyksesi täältä.

Kommentit

Vastaus on oikein hyvä. Sähköpatterit eivät olleet mikään tietoinen valinta, joka olisi perustunut sähkön olemattomaan hintaan. Pattereita ei ollut edes saatavilla ennen kuin ne alkoivat vähitellen yleistyä 1980-luvulla. Asuntojen lämpöeristys oli niin huono ja lämmityskausi aloitettiin syksyllä niin myöhään, että ihmisten oli pakko keksiä omia lisäratkaisuja. Keskuslämmitys toimi kalenterin mukaan, ei ulkona vallinneen lämpötilan mukaan.

Kun asuin Arkangelissa 1990-luvun loppupuolella, teippasimme syksyllä kaikki ikkunat kiinni ja poistimme teipit vasta seuraavana kesänä. Keskuslämmitystä oli pakko täydentää sähköpatterilla, mutta se riitti hädin tuskin yhden huoneen lämmittämiseksi. Muita huoneita emme edes yrittäneet pitää lämpiminä. Tammikuussa keittiön ikkunapöydälle jääneessä vesipullossa oli jäätä.

Kommentoi vastausta

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.

Mikä on tuttu lemmikkieläin, joka syö hiiriä?