Hei! Onko lapsen/nuoren peseytymättömyys ja samojen likaisten vaatteiden käyttö psyykkisen sairauden oire? Miksi nuori tekee näin? Onko siihen jotakin muuta syytä kuin se, että ei vaan huvita mennä suihkuun tai se että vanhemmat eivät huolehdi?
Vastaus
Kysymykseen lääketieteelliseen osaan voi vastata vain asiantunteva lääkäri, me kirjastoammattilaiset emme voi vastata tällaisiin kysymyksiin.
Yleisemmin ilmiö lienee tuttu jokaiselle lapsia kasvattaneelle, joten rohkenen lyhyesti vastata kolmen lapsen isänä ja neljän isoisänä (naispuoliset kollegat voivat tarkentaa, jos on tarvetta).
Peseytyminen kuten muukin henkilöhygienia opitaan vanhempien esimerkin ja ohjeiden perusteella. Jossain määrin vaikuttavat myös kavereiden ajatukset ja esimerkki. Murrosiässä käy kuitenkin helposti niin, että vaikka juuri silloin hygieniaan pitäisi kiinnittää entistä enemmän huomiota, monen nuoren huomio kiinnittyy aivan muihin asioihin. Tällöin ei oikein muu auta kuin asiasta muistuttaminen, senkin uhalla, että menee välillä nalkuttamiseksi.
Tyttöjen maailmassa peseytymättömyys on kokemusteni mukaan varsin harvinaista, mistä kiitos äideille ja kavereille. Poikien maailmassa tilanne voi olla hiukan toinen. Vaikka monet pojat oppivat kyllä perushygienian teoriassa, into sen toteuttamiseen käytännössä ei aina ole kummoinen.
Selitys on mielestäni yksinkertainen. Poikien maailmassa hygienia ei ole yhtä arvostettu asia kuin tytöillä. Monet poikien suosimista harrastuksista ovat hikeä, pölyä ja muuta likaa kerääviä. Yleensä vasta ensimmäiset seurusteluyritykset saavat pojat tajuamaan, mitä hyötyä säännöllisestä peseytymisestä voi olla. Sitä ennen se koetaan helposti turhaksi ajankäytöksi.
Myös poikien kohdalla vanhempien muistuttamista tarvitaan, tarvittaessa ryydittämällä asiaa viittauksilla tyttöjen hygienianäkemyksiin. Pojat eivät välttämättä tajua, mistä kaikesta tyttöjen hyväntuoksuisuus johtuu...
Mutta kyllä valitettavasti on niin, että osa ihmisistä ei kaikesta opetuksesta ja kasvatuksesta huolimatta opi koskaan piittaamaan henkilökohtaisesta hygieniasta. Tällä on tuskin mitään yleistä yhteyttä mielenterveyteen, vaikka voi olla, että joissakin mielenterveyden ongelmissa ei jaksa kiinnittää hygienian kaltaisiin asioihin huomiota.
Tärkeintä varmaan on, että asiasta puhutaan lapsen ja nuoren kanssa ääneen eikä ruveta kuvittelemaan turhia. Asiaan voi suhtautua myös jonkinasteisella huumorilla, jos nuori ei ota vastaan kuivaa valistusta.
Heikki Poroila
HelMet-musiikkivarasto
Kommentoi vastausta