Onko anglikaanisessa kirkossa ollut 1960-luvulla jokin isompi kähy, joka liittyy avioeroon? Onko anglikaaninen kirkko niin lähellä katolista, että avioeroa ei…

Tarkoittamasi kähy liittyy varmaankin anglikaanisen kirkon 1960-luvun kriisiin, jossa se joutui tarkistamaan kantojaan avioeroon ja eronneisiin. Antti Yli-Opas kertoo kirjassa "Avioliiton teologia Englannin kirkossa ja Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vuosina 1963-2006” laajasti anglikaanisen kirkon suhtautumisesta avioeroon ja muutoksista 1960-luvulla.

Yli-Oppaan mukaan avioeroon ja eronneisiin suhtautuminen muodostui anglikaaniselle kirkolle ongelmaksi, sillä avioliitto käsitettiin sakramentaaliseksi, pysyvän siteen muodostavaksi ja purkamattomaksi. Vuonna 1966 kirkko otti kantaa muuttuvaan avioliittolakiin kannanotolla "Putting asunder". Kannanoton myötä eron perusteeksi alkoi riittää avioliiton peruuttamaton hajoaminen (irretrievable breakdown), eikä avioeroon tarvittu enää erillistä syytä. Uusi tulkinta ei kuitenkaan vaikuttanut eronneiden vihkimiseen, ja edelleenkin eronneita voidaan vihkiä uuteen avioliittoon kirkon käytännön mukaan vain ”erittäin painavista syistä”. Papeilla on siis edelleen oikeus kieltäytyä eronneiden vihkimisestä, minkä myös lainsäädäntö tunnustaa.

Vaikka katolisen ja anglikaanisen kirkon avioeronäkemykset muistuttavat toisiaan, on huomionarvoista että Englannin välirikko Rooman katolisesta kirkosta johtui osittain juuri katolisen kirkon tiukasta kannasta avioeroon. Yksi osasyy Englannin kirkon perustamiseen oli nimittäin Henrik VIII:n pyrkimys saada mitätöityä avioliittonsa ensimmäiseen vaimoonsa Katariina Aragonialaiseen.

LÄHTEET:
Yliopas, A. 2010. Avioliiton teologia Englannin kirkossa ja Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vuosina 1963-2006. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus 2010. 114-115, 117.

Cannon, J. & Griffiths, R. 1988. The Oxford Illustrated History of The British Monarchy. Oxford: Oxford University Press. 320.