Olen kuullut mielipiteen, että hyvinvointivaltion pitäisi tarkoittaa sitä, että valtaosa väestöstä voisi hyvin ja että ainakaan Suomesta ei näin voi käyttää tätä termiä. Miten muka valtio pystyisi takaamaan sen, että valtaosa sen väestöstä voisi hyvin ja onko missään päin maailmaa tällaista valtiota?
Vastaus
"Hyvinvointivaltio" on yhteiskunnallinen käsite, jolle ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää tai mittaria. Yleensä sillä tarkoitetaan yhteiskuntaa, jonka toimintaa ohjaaviin säädöksiin (perustuslaki) on kirjattu kansalaisten tasa-arvoisuus ja syrjimättömyys, jossa valtiovalta on riittävän vahva ja hyväksytty jakamaan aineellista hyvinvointia kaikille kansalaisille ja jossa sosiaaliturva ulottuu kaikkiin yhteiskunnan jäseniin.
On ymmärrettävä, että "hyvinvointi" ei näissä yhteyksissä tarkoita yksilön subjektiivisesti kokemaa hyvää elämää vaan eräänlaista yhteiskunnallista miniminormistoa, jota pidetään edellytyksenä yksilöllisen hyvinvoinnin kokemuksille. Erilaisten hyvinvointia mittaavien tutkimusten perusteella paras hyvinvointi löytyy Pohjoismaista ja eräistä muista pohjoisemman Euroopan maista.
Siitä, että valtio sijoittuu korkealle tällaisessa vertailussa, ei tietenkään seuraa, että hyvinvointi olisi absoluuttinen eli kaikkien kohdalla rittävästi toteutuva. Yksilölliset ongelmat aiheuttavat sen, että vaikka yleinen hyvinvoinnin taso on tyydyttävä, yksilön hyvinvoinnin taso voi olla erittäin alhainen. Millään tunnetuilla valtion toimilla ei tätä voi estää. Pelkästään ihmisten terveysongelmat ovat niin sattumanvaraisia ja toisaalta yleisiä, että varmuudella löytyy aina joukko ihmisiä, jotka eivät voi hyvin subjektiivisesti tai objektiivisesti.
On myös muistettava, että yksilölliset näkemykset ja vaatimukset vaihtelevat. Ei ole olemassa mitään tasoa, jonka saavuttaminen tekee kaikki "hyvinvoiviksi". Pikemminkin on todettu, että meillä on psykologinen taipumus arvioida hyvinvointiamme suhteessa muihin siten, että tasa-arvoinen hyvinvointi synnyttää osassa ihmisiä tyytymättömyyttä (vitsin mukaan on saatava uusi auto, jos naapurikin sellaisen ostaa). Vaikka voidaan luetella monia kaikille ihmisille yhteisiä hyvinvoinnin elementtejä (ruoka ja juoma, asuminen, turvallisuus, ihmissuhteet, mielihyvän kokemukset jne), hyvinvointi on aina suhteellinen asia,
Tilanne maailman mitassa on niin vaihteleva, että puhutaan elintaso- ja hyvinvointikuiluista, jotka erottavat kokonaisia valtioita toisistaan ja jotka ovat esimerkiksi muuttoliikkeen eräs keskeinen synnyttäjä. Toisaalta tiedetään, että ihminen voi kokea elämänsä ja olonsa erinomaiseksi, vaikka sen ulkonaiset puitteet olisivat hyvin vaatimattomat ja aineellinen hyvä niukkaa. VIime kädessä kysymys on fyysisten perustarpeiden tyydyttymisen jälkeen siitä, miten ihmisen odotukset ja todellisuus vastaavat toisistaan. Hyvinvointi ja onnellisuus ovat yhteydessä toisiinsa, mutta yhteys on monimutkainen.
Heikki Poroila
Kommentit
Keskusteltuani epävirallisesti erilaisten terveydenhoitoalan edustajien kanssa sekä Ruotsissa että Suomessa, päättelimme, että molemmista maista on katoamassa se, minkä näkökulman kautta ennen katseltiin sekä Ruotsin että Suomen hyvinvointivaltiota, sellaisena kuin niitä rakennettaessa 1960-luvulla ajateltiin.
Mittareina pidimme mm. seuraavia: maassa on asukkaita sekä maaseudulla että kaupungeissa ja alueilla, jotka eivät vastaa kumpaakaan määritelmää. Maa olisi melko lailla omavarainen elintarviketuotannon suhteen mahdollisessa kansainvälisessä kriisitilanteessa. Valtion asukkailla on mahdollisuus saada sosiaali- ja terveydenhuoltoa iästään, sukupuolestaan, koulutuksestaan, elämänkatsomuksestaan tai varallisuudestaan tms. huolimatta. Valtion hallintoa ja julkishallintoa ohjataan parlamentaarisin periaattein, sen turvallisuudesta ja puolustuksesta vastaavat elimet ovat toimivia ja riittävillä resursseilla varustettuja. Asukkailla on iästään riippumatta oikeus ja mahdollisuus tarpeelliseen koulutukseen, lukutaito on yleinen ja maassa on toimiva, käyttäjilleen perusmaksuton kirjastolaitos. Jne.
Tulimme siihen tulokseen, että olisi irvokasta enää puhua mistään hyvinvointivaltiosta tarkoittaen sillä Suomea, vaikka maa onkin kuulemma jonkin mittapuun mukaan varsin varakas. Entisen hyvinvointivaltiomme purku on edistynyt jo varsin pitkälle, enkä ole lainkaan varma siitä, onko syytä olla hirveän tyytyväinen siihen, mitä on saatu tilalle.
Paluuta entiseen ei ole, koska esim. väestö- ja elinkeinorakenne on muuttunut peruuttamattomasti. Samoin ulkopuoliset, maahamme vaikuttavat olosuhteet ovat vaihtuneet.
Ehkäpä riittävään hyvinvointiin pystyvät jotkut sellaiset valtiot tai yhteisöt, joissa pystytään toimimaan itsenäisesti, yhtenäisesti ja vastuullisesti omien normien mukaan ilman että jokin ulkopuolinen vaikuttaja horjuttaa tilannetta tai kaataa sen kokonaan. Mikä sellainen sitten olisi - jokin syrjäinen kansa jossakin viidakossa, jonne ei ole vielä ylikansallinen kirves iskenyt. Tai jossa ei yleensäkään ole tietoa kaikesta, mitä pitäisi saada, ja millä kaikilla tavoilla sitä saantia voisi edistää riippumatta siitä, paljonko se loukkaa ja vahingoittaa toisia.
Kommentoi vastausta