hei,
mummo vainaa vielä pahasti dementoituneena suolsi vanhaa runoa, jota olen koittanut löytää tuloksettomasti. Pystyttekö selvittämään kenen runo menee näin tai jossa on tällainen pätkä:
elon merellä kun kuljetaan
on kulku niin vaivalloista
väliin on tyyntä ja rauhaisaa
taas tuulta ja vastakkaista
vaan eihän se eloa oisikaan
jos tyyntä ois vetten pinta
taistelu vasta on elämää
ja voitto on onnen hinta
Vastaus
Täsmälleen samanlaista runoa en löytänyt, mutta hyvin samantapainen kohta sisältyy Iida Ahlbergin runoon ”Elämää”. Runo alkaa: ”Kesäperhona hetkisen leijailet”. Runo on julkaistu ”Hämäläinen”-lehdessä 20.10.1900. Samalta kirjoittajalta on julkaistu muitakin runoja 1900-luvun alun lehdissä. (Kirjoittajaa ei pidä sekoittaa näyttelijä Ida Aalbergiin, jonka sukunimi oli aiemmin Ahlberg.)
Myös kuolinilmoituksista löysin säkeitä, jotka muistuttavat etsittyä runoa. Niissä ei mainita runon kirjoittajaa tai mitään lähdettä. Esimerkiksi fraasilla "jos tyyni ois virran pinta" tai "jos tyyntä ois virran pinta" löytyy Kansalliskirjaston Digitaalisista aineistoista kuolinilmoituksia, joissa on muistorunona saman runon toisintoja. Nämä kuolinilmoitukset ovat vuosilta 1918, 1931 ja 1934. Tässä yksi esimerkki:
”Matkalla elon virtaa on
kulku niin monenlaista,
on joskus tyyntä, niin rauhaisaa,
taas tuulta on vastakkaista.
Elämää eihän se oisikaan
jos tyyni ois’ virran pinta.
Se taistelu vasta on elämää
kun taisto on elämän hinta.”
Lähde:
Kansalliskirjaston Digitaaliset aineistot:
https://digi.kansalliskirjasto.fi/etusivu
Iida Ahlberg: Elämää:
Digi.kansalliskirjasto.fi, Hämäläinen, 20.10.1900. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot:
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/521888?page=3
Kommentoi vastausta