Mummi ihmettelee kuulemma kovasti että miks ei nuoret äidit pidä nykyään lapsiaan sylissä ruuhkadösissä. Sanoo et itte piti usein mutsii tai enoo et joku muu sais vapaan paikan. Ja sanoo et ennenvanhaan hänet ja muut lapset oli kasvatettu sillai, et heidän piti antaa oma paikkansa aikuiselle. Mummon kun on nykyään vähä vaikee seisoo pitkään ni miksi lapset ja kassitkin pidetään nykyään usein omil paikoil?
Vastaus
Monet lapset matkustavat bussissa vanhempansa sylissä tai omissa vaunuissaan myös nykyään. Kaikki aikuiset eivät myöskään katso tarvitsevansa istumapaikkaa, sairas tai vanha ihminen on eri asia. Mutta tietysti täydessä bussissa matkustavan olisi syytä antaa paikkansa sitä enemmän tarvitsevalle.
Kommentit
Kuulun varmaan kysyjän mummin ikäluokkaan. Minun ollessani lapsi ja nuori (hahhah) todellakin opetettiin, että meidän piti ainakin tarjota paikkaamme vanhemmille ihmisille. Radikaali muutos lasten kulkemiseen nähden on se, että nykyään on lähes kaikilla rattaat tai vaunut. Ollessani lapsi ja nuori en muista, että kellään olisi ollut rattaita yleisessä kulkuvälineessä. Asiaan vaikutti kai se, että luultavasti useammat äidit olivat kotona lasten kanssa - kirjaimellisesti kotona, tai omalla pihalla/lähimmässä puistossa, eikä kavereittensa luona tai näiden kanssa ostarilla tai kaupungilla. Ts. lasten ja äitien liikkuvuus on kasvanut huomattavasti. Ei ollut matalalattiabusseja eikä --ratikoita, joten lapsia joko talutettiin tai kannettiin, ja pidettiin sylissä. Muistaako kukaan sitä, että pikkulapsilla oli valjaat, jotta he eivät ryntäisi ajoradalle? Pojallani (nyt 37v) oli rattaat, mutta niitä ei voinut ottaa bussiin, kun ei pystynyt nostamaan niitä edestakaisin, eikä monissa busseissa ollut edes rattaille paikkaa. Toki silloin oli lähikauppoja enemmän, postitoimistoja enemmän kuin 1 kpl per kaupunki, posti jaettiin 2 kertaa arkisin ja kerran lauantaisin, eikä ihmisillä ollut niin valtavan suurta tarvetta, aikaa tai haluakaan liikkua pitkin lasten kanssa. Ei ollut ostosparatiiseja, koko kaupungin olohuoneita, vauvauintia, vauvaleffoja jne. Keskimäärin ihmisillä taisi olla enemmän perhekeskeistä elämää. Kotona syötiin yhdessä eikä istuttu jokainen omassa luukussaan näpyttelemässä. Joku asia oli paremmin kuin nyt, joku huonommin.
Milloin Suomessa jaettiin posti "2 kertaa arkisin ja kerran lauantaisin"? Oliko näin vain joissakin suurimmissa kaupungeissa?
Ainakin 60-70 luvuilla posti kulki juuri noin. Oli aamuposti ja iltapäiväposti. Aku-Ankka tuli tiistaina yleensä iltapäiväpostissa, vaikka sitä odoteltiin jo aamupostissa. Posti-Alli polki pyörällä ja häntä oltiin vastassa jo laatikolla, kun nähtiin kylänraittia pitkin tulevan 300m:n päässä. Näin siis maaseudulla posti toimi. Nyt ei toimi ollenkaan enää.
Meidän kylän Posti-Helena polki pyörällä yhden kierroksen päivässä. Samalla kertaa tuli myös lähikaupungissa ilmestyvä maakuntalehti ja Aku Ankka sun muut. Siirryttyäni lukiolaisena keskikokoiseen lähikaupunkiin 70-luvun alussa oli sielläkin Postin jakelukierros kerran päivässä. Lehdillä oli omat jakelunsa: paikallinen tuli aamuvarhaisella, ja naapuri sai tilaamansa ison pääkaupunkilaisen lehden iltapäivällä (vain lehti, ei varsinaista postia).
Myös 1970-luvun loppupuolen vähän isommassa opiskelukaupungissa posti jaettiin kerran päivässä. Paikkakunnan päivälehdillä oli kummallakin oma varhaisjakelunsa. Hämmästyin, kun huomasin että kielikurssipaikkakunnalla Englannissa oli peräti kaksi postinjakelua ma-pe ja yksi lauantaisin. Sanomalehtien kotiinkanto taisi olla siellä tuntematonta; maitomies oli sitäkin tavallisempi näky aamuisin.
Kommentoi vastausta